Rauno ”Rauski” Mäkinen kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 27.11.2017 Vantaalla. Hän oli syntynyt 9.8.1944 Asikkalassa.
Rauno Mäkisen koulutie alkoi Asikkalassa kansakoulussa. Lukio ei ollut tuohon aikaan työläisperheissä ihan itsestäänselvyys. Mäkinen pääsi ylioppilaaksi 1963 Jämsän yhteiskoulusta. Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa hän suoritti vuonna 1966 kunnallistutkinnon. Myöhemmin työn ohessa hän suoritti hallintotieteiden kandidaatin tutkinnon.
Mäkisen työura alkoi samoin kuin monen sen aikaisen työläisperheen lapsen: koulun lomakaudet oltiin töissä erilaisissa hanttihommissa ja myöhemmin opiskelualaa vastaavissa kesätöissä. Helsingin maalaiskunnan apulaiskunnansihteerin virassa hän aloitti vuonna 1969. Vuonna1988 Mäkinen valittiin kaupunginsihteeriksi, josta virasta hän jäi eläkkeelle 2007.
Lähes 40 vuotta kaupunginsihteerin tehtäviä näyttää kovin yksipuoliselta, mutta Vantaan olosuhteissa se merkitsi jatkuvasti muuttuvia tehtäviä. Vantaan asukasluku kasvoi tuona aikana 70 000:sta lähes 200 000:een. Kaupunki siirtyi peruskouluun, pani täytäntöön uutta kansanterveyslakia 1970-luvulla, laajensi ammattikoulutusta 1980-luvulla ja uudisti hallintoaan kaiken aikaa. Kaikkien näiden uudistusten päätöstenteon valmistelu oli kaupunginsihteerien tehtävänä.
Virka-asema toi myös vastuullisia tehtäviä muun muassa sekä Jorvin että Peijaksen sairaanhoitoalueen hallinnossa. Virkatehtäviä sivusi myös toimiminen Valtion nuorisoneuvoston jäsenenä 1986–1989 ja neuvoston varhaisnuorisojaoston puheenjohtajana samaan aikaan. Monikulttuurisuus ja siihen liittyvät monet haasteet olivat Mäkiselle tärkeitä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Samoin kiinnostus kansainvälisyyteen näkyi hänen toiminnassaan monella tavalla.
Kaikissa tehtävissä Mäkinen tunnettiin asioihin paneutuvana, yhteistyökykyisenä ja hyvin verkostoituvana toimijana. Viimeisten parin vuosikymmenen ajan yksi mieluisa, mutta samalla myös hyvin vaativa työtehtävä oli Vantaan vaalitoimiston päällikkyys.
Jos oli Rauno Mäkisen työura yhteiskunnallisesti laaja-alaista, niin toisen elämäntyön muodosti toiminta eri kansalaisjärjestöissä. Poliittinen toiminta alkoi Tampereen opiskelevissa sosialisteissa ja jatkui Vantaalla Nuorisoliiton, SKDL:n ja SKP:n osastoissa. Hän oli perustamassa vastaavia kaupunginosayhdistyksiä Koivukylään ja toimi aktiivisesti niiden johtokunnissa eri tehtävissä.
Mäkinen oli pitkään puheenjohtajana ja ohjaajana Havukoski-Koivukylän demokraattisissa pioneereissa. Pioneeritoiminnassa hän oli myös Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestön puheenjohtaja ja liittotoimikunnan jäsen vuosina 1979–1985. Lisäksi hän toimi ohjaajana monilla talvi- ja kesäleireillä.
Työ TUL:n Rekolan Raikkaassa jatkui yli 30 vuotta, josta hän oli seuran sihteerinä yli 10 vuotta ja tilintarkastajana useita vuosia. Mäkinen osallistui myös talkoolaisena monien kilpailujen käytännön järjestelyihin.
Rauno Mäkisen tietämys ja perehtyneisyys kunnallishallintoon ja sitä koskeviin eri säädöksiin oli ihan omaa luokkaansa. Hän tunsi säädökset perin pohjin ja oivalsi niiden antamat mahdollisuudet. Hän oli myös heti valppaana, jos pykäliin yritettiin ujuttaa uudistusten nimissä tosiasiallisia huononnuksia.
Hänellä oli selkeä käsitys siitä, miten hallintoa piti kehittää, jotta sekä läpinäkyvyys että demokratia toteutuisivat arjen hallinnossa ja päätöksenteossa. Hän seurasi elämänsä loppuun asti oman alansa kehitystä ja osallistui aktiivisesti useisiin asiaa käsitteleviin ryhmiin. Hän oli aina valmis antamaan oman osaamisensa muiden käyttöön, eikä koskaan tehnyt siitä mitään numeroa.
Puolisona ja isänä Rauno Mäkinen oli humaani, kannustava ja läsnäoleva. Perhe oli hänelle tärkeä, ja yhteinen tekeminen ja traditiot kuten jokavuotiset sukujuhannukset.
Kirjat ja lukeminen olivat osa Mäkisen arkea. Hän luki mielellään yhteiskunnallisia ja historiallisia kirjoja sekä elämänkertoja, ja Eino Leinon runokirjat olivat aina yöpöydällä. Hän vietti tervettä elämää ja harrastuksiin kuuluivat liikunta sekä kulttuuri monipuolisesti.
Varsinkin eläkevuosina tuli tärkeäksi vapaa-ajanasunto lapsuudenkodin lähellä Jämsän Hallissa, jossa talvella tehtiin hiihtoretkiä ja syksyisin poimittiin lähimetsistä marjat ja sienet. Lomat ja vapaa-ajat vietettiin usein ulkomailla, ja vakava sairaus antoikin ensimmäiset merkkinsä viimeiseksi jääneellä keväisellä matkalla.
Läheisten lisäksi Rauno Mäkistä jäivät kaipaamaan laaja ystäväpiiri ja järjestötoverit.
Jaakko Vastamäki
Liisa Kaikula
Riikka Mäkinen
kirjoittajat ovat Rauno Mäkisen työtoveri, ystävä ja tytär.
uutiskirje 