Huojentuneisuus oli yleinen piirre eurooppalaisten poliitikkojen ja talouselämän johtomiesten kommenteissa sosiaalidemokraattien hyväksyttyä jäsenäänestyksessä puolueen osallistumisen hallitukseen yhdessä kristillisdemokraattien kanssa. Samaa oli luettavissa lehtien pääkirjoituksista. Mutta kriittisiä ja skeptisiäkin arvioita on esitetty.
Vahvistuiko SPD?
Demarien puheenjohtajana käväissyt Martin Schulz arvioi Süddeutsche Zeitungissa tuloksen voivan viedä Saksaa ja Eurooppaa eteenpäin ja ”vahvistaa SPD:tä”.
SPD:n kannatus on miltei puoliintunut 20 vuodessa.
Lehden pääkirjoituksen arvio oli kuitenkin toinen: ”Tosin tie on nyt vapaa suurelle koalitiolle, myös puoluejohdon poliittinen selviytyminen ja SPD:n itsensä olemassaolo on toistaiseksi varmistettu. Avoinna kuitenkin on, onko jäsenäänestys ainoastaan lykännyt SPD:n vararikkoa vai estänyt sen.”
Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan vain kolmannes saksalaisista katsoo liittohallitukseen osallistumisen vahvistavan SPD:tä, puolet heikentävän. Demarien ja kristillisdemokraattisen CDU/CSU:n kannattajien selvä enemmistö arvioi SPD:n vahvistuvan, kun taas oppositiossa olevien vasemmistopuolue Linken, liberaalin FDP:n ja äärioikeistolaisen AfD:n kannattajien valtaosa arvioi hallitusyhteistyön heikentävän SPD:tä.
Poliittiseen vakauteen SPD:n tulevaisuudella on merkittävä vaikutus. Puolueen kannatus on miltei puoliintunut kahdessa vuosikymmenessä. Johtamisen kriisi on ollut näkyvää.
Oskar Lafontainen jätettyä vuonna 1999 puheenjohtajuuden ja ministeriyden Gerhard Schröderin johtamassa liittohallituksessa linjaerimielisyyksien jälkeen, on SPD:llä ollut seitsemän puheenjohtajaa, yksi heistä tehtävässä kahteen otteeseen.
Huhtikuun puoluekokouksessa
Andrea Nahles valitaan seuraavaksi puheenjohtajaksi.
Tarvitaan kompassi
Saksan johtaviin journalisteihin kuuluva Jakob Augstein arvostelee Der Spiegelin kolumnissaan liittokansleri Angela Merkelin (CDU) odottelevaa johtamistapaa. Hän luettelee joukon asioita – kuten ilmastopolitiikka, digitalisaatio, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, maahanmuutto – joita koskee sama kaava: ei suunnittelua eikä johtamista, vaan hoitamista yksittäisratkaisuin.
Merkelin politiikan Augstein näkee hallinnointina, ei johtamisena eikä odota tähän muutosta uudelta liittohallitukselta. ”Se, joka tahtoo johtaa, tarvitsee kurssin ja kompassin. Molemmat puuttuvat tältä hallitukselta.”
Augstein pitää hämmästyttävänä SPD:n jäsenäänestyksen kuvaamista niin, että siinä puolue on ajatellut oman edun sijasta maan etua. ”Juuri siksi SPD:n olisi pitänyt lopettaa osallistuminen hallitukseen, joka vahingoittaa Saksaa.”
Jakob Augstein on Rudolf Augsteinin perustamaa Der Spiegel -lehteä julkaisevan Spiegel Verlagin yksi omistaja ja Freitag-viikkolehden julkaisija.
Köyhyys ongelmana
Sanapari sosiaalinen oikeudenmukaisuus koristaa Saksan hallitusten ohjelmia toisensa perään.
Tosiasiallinen tilanne kuitenkin on, että maan 82 miljoonasta kansalaisesta seitsemän miljoonaa elää sosiaaliavun varassa. Lasten köyhyys on huutava ongelma. Esimerkiksi Berliinissä yli viidennes lapsista elää perheissä, jotka ovat köyhyysloukussa.
Pitkittyneen vähävaraisuuden yhtenä syynä on Gerhard Schröderin johtaman SPD:n ja vihreiden hallituksen maan talouden kohentamiseksi päättämä sosiaali- ja työmarkkinapolitiikan muutos Agenda 2010. Se heikensi sosiaaliturvaa ja työehtoja ja loi matalapalkkaisten työntekijöiden armeijan. Monet joutuvat elääkseen tekemään useaa työtä.
Sosiaalidemokraatit ovat maksaneet sosiaaliturvan ja työehtojen huonontamisesta kovan hinnan puolueen kannatuksen laskuna. Se on luonut pohjaa myös oikeistopopulismin nousulle.
Ensi viikolla virkaan astuvan Merkelin neljännen hallituksen ohjelma ei näytä tuovan merkittävää muutosta sosiaalipolitiikkaan ja onkin sen vuoksi saanut arvostelua sosiaalialan järjestöiltä ja vapaaehtoistoimijoilta.
Kuollut punavihreys
Linken liittopäiväryhmän vetäjä Dietmar Bartsch totesi toiveen punapunavihreästä yhteistyöstä liittovaltion tasolla kuolleen SPD:n päätöksen ja vihreiden CDU:n suuntaan hakeutumisen vuoksi. Vihreiden äskeisessä puoluekokouksessa vasemmistosiipi pudotettiin näkyvästä johdosta.
Myös unionipuolueissa on oikeistopaineita. Merkel sitoi ministerin tehtävään CDU:n konservatiivisiiven Jens Spahnin. Horst Seehofer onnistui ratkaisemaan CSU:n valtataistelun luopumalla Baijerin pääministeriydestä, jonka otti Seehoferia kampittanut Markus Söder. Itse Seehofer piti CSU:n puheenjohtajuuden ja lähti sisäministeriksi liittohallitukseen.
Äärioikeiston AfD:n nousu liittopäiville söi vasemmiston ja vihreiden yhteistyön pohjaa. AfD on liukumassa yhä enemmän oikealle ja on liittopäivien suurimpana oppositioryhmänä muiden puolueiden riesana.
Viimeisimmän (5.3.) gallupin mukaan CDU/CSU:n kannatus on 33 prosenttia, SPD:n 15, AfD:n 15, Linken 12, vihreiden 12 ja FDP:n 10 prosenttia.
lehti 