Lauri Holappaa ja Timo Harjuniemeä yhdistää moni asia. He ovat väitöskirjatutkijoita Helsingin yliopistossa ja toimivat vieläpä samassa tutkimusohjelmassa. He ovat myös samaa mieltä siitä, mikä politiikassa on vialla ja mistä se johtuu.
– Jaamme analyysin politiikan teknokratisaatiosta eli epäpolitisoitumisesta, Harjuniemi sanoo.
Tämän pohjalta kaksikko lähti vuodenvaihteessa tekemään podcastia, jolle ei oikein ole suomenkielistä sanaa. Radiossa vastaavia kutsutaan keskustaohjelmiksi. Internetissä on nykyään useita sivustoja, jonne oman podcastinsa voi ladata.
Podcastien määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosina, kun tekniikka on kehittynyt. Suomessakin niitä tehtailllaan lukemattomista eri aiheista, mutta Holappa ja Harjuniemi lienevät ainoita, jotka keskittyvät poliittiseen talouteen.
– Projektissamme tutkitaan eurojärjestelmää, ja sen taustalla vaikuttavia aatteellisia asioita. Sen piirissä syntyi keskustelu, voidaanko podcast tehdä, Holappa kertoo.
Ytimekäs nimi
Harjuniemen ja Holapan podcastin nimi on ytimekkäästi poliittinen talous. Holappa määrittelee ohjelman yhdeksi tavoitteeksi talouspoliittisen keskustelun laajentamisen tuomalla siihen lisää näkökulmia.
– Keskeisin idea on se, että ei ole mitään yhtä totuutta. Tiede ei voi antaa meille mitään yhtä vaihtoehtoa, yhtä vastuullista linjaa, Holappa määrittelee.
Vastuullisuudella Holappa viittaa muun muassa Suomessa usein toistettavaan mantraan, että talouspolitiikan tulee olla vastuullista. Kukaan ei vain koskaan ole määritellyt, mitä vastuullinen talouspolitiikka oikein on.
– Talouttakin pitäisi käsitellä poliittisessa keskustelussa ja journalismissa ennen kaikkia poliittisena ilmiönä, jossa keskeiset konfliktit rakentuvat erilaisten yhteiskuntaluokkien ja erilaisten ideologioiden välisten ristiriitojen varaan, Holappa sanoo.
Harjuniemi nostaa esiin Suomen pankin (SP) pääjohtajan Erkki Liikasen kommentin, jossa hän toivoi poliitikkojen hyväksyvän SP:n ja valtiovarainministeriön ekonomistien määrittelemät talouden raamit.
– Ei voi tehdä Liikasen tulkintaa, että tässä on valtiovarainministeriön ja Suomen pankin raamit, ja sitten politiikan tila on sen sisällä. Totta kai he tunnustavat, että arvokamppailua pitää olla, mutta toivottavaa olisi, että se käytäisiin näiden annettujen tosiasioiden sisällä.
Hullut massat
Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi ja Britannian ero EU:sta ovat olleet mukana käynnistämässä puhetta, että nyt eletään totuudenjälkeistä aikaa.
– Tutkimusprojektimme puitteissa käytiin aika paljon keskustelua siitä, mitä tämä totuudenjälkeinen aika tarkoittaa eurooppalaiselle politiikalle ja liberalismille, Holappa sanoo.
Ainakin se tarkoitti sitä, että valtaapitävä luokka alkoi korostaa tieteen ja totuuden merkitystä.
– Alettiin sanoa, että on ollut hulluja massoja, jotka ovat tehneet irrationaalisia valintoja erilaisissa vaaleissa, Holappa sanoo värikkääseen tyyliinsä.
Samalla kun alettiin korostaa totuutta, alettiin Holapan mukaan myös rajata poliittisen kentän aluetta. Tämä näkyi esimerkiksi ekonomistien näkymisenä enemmän kommentoimassa politiikkaa.
– Ja syyttämään milloin ketäkin populismista. Se kannusti meitä kyseenalaistamaan tällaista puhetapaa.
Tästä kaksikko saikin aiheen ensimmäiseen jaksoonsa, jossa he puhuivat reilun tunnin teknokraattisesta liberaalista edistysmielisyydestä. Maailmalla sitä edustavat esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Kanadan pääministeri Justin Trudeau.
– Stabiilin keskusta-oikeisto-, keskusta-vasemmisto-konsensuksen ovat haastaneet toisaalta äärioikeistolaiset, maahanmuuttovastaiset liikkeet ja toisaalta erilaiset vasemmistopopulistiset liikkeet. Kolmantena voimana voi nähdä tieteeseen ja totuuden kaipuuseen vetoavia liikkeitä ja poliitikkoja, Harjuniemi selventää.
– Suomessa tätä edustaa Hjallis Harkimo, hän naurahtaa.
Kolmannen tien paluu
Nykyinen teknokraattinen liberaali edistysmielisyys muistuttaa hyvin paljon niin kutsuttua kolmatta tietä, joka 1990-luvulla nousi eurooppalaisten sosiaalidemokraattisten liikkeiden johtoajatukseksi. Kylmän sodan loppuminen loi pohjaa ajatukselle, että liberaali demokratia on voittanut ja ideologioiden välinen kamppailu on päättynyt kapitalismin riemuvoittoon.
– Vasemmistopuolueiden analyysi oli, että enää ei pystytä mobilisoimaan mitään isoja ryhmiä tai luokkia. Politiikan rooli ihmisten elämässä vähenee, eikä se synnytä samanlaisia emootioita, Holappa kuvaa.
Tony Blair Britanniassa, Gerhard Schröder Saksassa ja Paavo Lipponen ohjasivat sosiaalidemokraattiset puolueensa oikealle. Pitkään näyttikin, että valinta oli oikea. Vielä 2000-luvun alussa lähes koko Eurooppa oli sosiaalidemokraattisten puolueiden hallussa. Ongelma vain oli, että globaali kapitalismi ei totellutkaan päättäjiä, vaan koko talousjärjestelmä oli romahtaa finanssikriisiin.
”Keskeisin idea on se, että ei ole mitään yhtä totuutta.”
– Yllättäen ihmiset alkoivat kokea politiikan paljon merkityksellisempänä, ja hyvin fundamentaaliset kysymykset talousjärjestelmän perusteista nousivat taas politiikan keskiöön, Holappa sanoo.
Vanhaa poliittista järjestelmää alettiin haastaa niin oikealta kuin vasemmalta. Äärioikealta tulivat maahanmuuttovastaiset liikkeet ja vasemmalta muun muassa Espanjan Podemos, Kreikan Syriza ja viimeisimpänä Jeremy Corbynin johtama Labour.
– Nyt tähän on syntynyt vastareaktio eli teknokraattisen edistysmielisyyden vastareaktio. Sen mukaan meidän pitää palata siihen 90-luvun konsensukseen, jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samaa mieltä ja kaikki yrittävät löytää vastuullisia ratkaisuja, Holappa sanoo.
Nämä ”vastuulliset” ratkaisut ovat esimerkiksi veronkevennyksiä tai sitten vastuullista sosiaalidemokratiaa eli pieniä tarkistuksia sosiaaliturvaan. Niillä ei kuitenkaan nujerreta esimerkiksi Suomeen pesiytynyttä massatyöttömyyttä tai periytyvää köyhyyttä.
– Tarvitsisimme toimenpiteitä, ovat ne sitten julkista työllistämistä tai valtion investointipolitiikkaa, jotka tällä hetkellä nähdään mahdottomina. Koska näitä pidetään mahdottomina, syntyy laajempaa auktoriteettiryhmien vastaista toimintaa. Tällaisten tausta-asetelmien avaaminen on ollut yksi podcastimme tavoite.
Yksi Holapan ja Harjuniemen tavoitteista on myös yrittää sanoa, että ei ole olemassa mitään vastuullisia ratkaisuja.
– On olemassa erilaisia poliittisia päätöksiä. Ei ole olemassa yhtä totuudellista politiikkaa, Holappa sanoo.
Isot aiheet
Teknokraattinen liberaali edistysmielisyys, ajatuspajat ja ideologinen vaikuttaminen, uusliberalismi ja vasemmistopopulismi. Kaksikon aiheet eivät kevyimmästä päästä.
– Yritämme ja toivottavasti olemme onnistuneet tuomaan uudenlaisia tapoja katsella asioita. Aiheet me päätämme hyvissä ajoin. On saattanut vähän elää, mitä käsittelemme. Minä olen laatinut jonkinlaisen rungon keskustelusta ja lähettänyt sen Laurille kommentoitavaksi. Sitä on saatettu tarpeen mukaan muuttaa. Ei se sen kummempaa ole ollut, Harjuniemi kertoo.
Nyt on kuitenkin aika jättää kaksikko rauhaan äänittämään uusinta jaksoa. Aiheeksi on tällä kertaa valikoitunut talousjournalismi.
Harjuniemen ja Holapan podcast löytyy osoitteesta: soundcloud.com/poliittinentalous.
Juttua korjattu 11.6. kello 10: Korjattu Justin Trudeaun titteli pääministeriksi.
[digilehti pvm=20180608]
uutiskirje 