Houston on taas hetken linjoilla, kun kaikki ei suju avaruuslennolla odotusten mukaisesti. Elokuvassa Gravity (2013) tuuliajolla siellä jossain tosi kaukana on kaksikko Sandra Bullock ja George Clooney.
Molemmilla on selkeät tähti-imagot, ja Clooney kunnostautunut psykologisen science fictionin parissa tätä ennenkin: Steven Soderberghin ohjaama Solaris (2002) on hyvä jenkkiversio samannimisestä Andrei Tarkovski -filmistä.
Gravity oli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Sen perimmäinen teho ei ole painovoiman salaisuuksien erittelyssä tai näyttelijöissä ja ohjaajassa, vaikka leffan seitsemästä Oscarista yhden saikin ohjaaja Alfonso Cuaron. Muut pystit tulivat kuvauksesta, leikkauksesta, äänityksestä, ääni- ja erikoistehosteista.
Nykyaikaisen elokuvateknisen osaamisen huipputuote.
Vaikuttava litania tarkoittaa leffan käytännössä sitä, että Gravity on nykyaikaisen elokuvateknisen osaamisen huipputuote. Se on näyttävä ison budjetin työ, mutta yksioikoiseksi ”rahalla saa” -pullisteluksi homma ei jää.
Bullockin ja Clooneyn avaruuskellunnat ja -syöksyilyt ovat parhaimmillaan henkeäsalpaavia. Tosin tämäntyyppisen teknisesti virtaviivaisen leffan kuva- ja äänimaisemat pääsevät todella oikeuksiinsa asianmukaisin laittein varustetussa elokuvateatterissa.
Tarinasta kehkeytyy alkulämmittelyjen ja -rupattelujen jälkeen tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä. Gravity onkin tiukasti ottaen enemmän avaruuteen sijoittuva trilleri kuin varteenotettava tieteisfilmi. Lajityypin kirkkain tähti on sitkeästi juuri 50-vuotispäiviään viettänyt Stanley Kubrickin maineikas ohjaustyö 2001: avaruusseikkailu (1968).
Gravity
Nelonen klo 21.00.
uutiskirje 
