Nimestään huolimatta Casino Royale (1967) muistuttaa enemmän Austin Powers -komedioita kuin samannimistä Daniel Craigin tähdittämää James Bond -filmiä. Parodisena hömppätuokiona leffa on parhaimmillaan hauska tuttavuus.
Monissa aikalaiskritiikeissä Casino Royale rutattiin ylipitkänä sekoiluna. Epätasaisuus on tavallaan väistämätöntä, kun episodimaista kokonaisuutta ehti työstää yhdeksän käsikirjoittajaa, ja ohjaajiakin on viisi. Heistä tunnetuin John Huston esiintyy aloitusjaksossa myös näyttelijänä Charles Boyerin ja William Holdenin seurassa.
Homma on luiskahtamassa aika sietämättömäksi eläkeläinen Sir Jamesia esittävän David Nivenin johdolla, mutta Woody Allenin ilmestyminen kuvioihin pelastaa koko leffan. Allen on Jimmy Bond, jonka lisäksi tavataan Mata Bond (Joanna Pettet) sekä nuorempi James Bond (Peter Sellers).
Sellersin ja Orson Wellesin titaanien kohtaaminen kasinolla tuo leffan herkullisen komediallisesti lähelle myöhempää Casino Royalea (2006). Sen huipputeknologian ja kivikovan toiminnan juhlaan Casino Royale vuosimallia 1967 vastaa räjäyttämällä Sir Jamesin kotilinnan säpäleiksi vanhan hyvän ajan kranaatinheitintulella.
Elokuvan seksistiseen hillittömyyteen tuo vastavirtaa Sellersin ja Ursula Andressin mainio liitely Burt Bacharach -hitin The Look of Love vieminä. Vaskisoitannan ystäviä hemmottelee useampaan kertaan Herb Alpert & The Tijuana Brass.
Casino Royale. Nelonen tiistaina 24.7. klo 21.00.
lehti 