Espanjan pääministeriksi nousi kesäkuun alussa sosialistipuolue PSOE:n Pedro Sánchez. Lukuisissa korruptioskandaaleissa ryvettyneen Mariano Rajoyn oikeistohallituksen kaatoi lopulta mittava Gürtel-oikeudenkäynti, jossa myös itse puolue organisaationa tuomittiin varojen väärinkäytöstä.
Ensimmäistä kertaa maan demokraattisessa historiassa opposition järjestämä luottamusäänestys johti hallituksen vaihtumiseen.
Sánchezin hallitus on myös Espanjan ensimmäinen naisenemmistöinen hallitus, jonka seitsemästätoista ministeristä yksitoista on naisia. 64,7 prosentin naisedustuksen ansiosta Espanjassa onkin tällä hetkellä koko maailman naisvaltaisin hallitus.
Sosialistien hallitusohjelma lupaa liennytystä Katalonian suuntaan
Sánchez esitteli parlamentin alahuoneelle varsinaisen hallitusohjelmansa heinäkuun 17. päivä.
Yksi uuden hallituksen ensisijaisista tavoitteista on viime syksynä poliittiseen umpikujaan ajautuneen Katalonian tilanteen normalisointi. Sánchez tapasi Katalonian aluejohtajan Quim Torran jo heinäkuun alussa. Kyseessä oli ensimmäinen Espanjan hallituksen ja Katalonian aluejohdon välinen tapaaminen yli kahteen vuoteen.
Sánchezin Katalonia-strategia perustuu dialogiin ja pyrkimykseen ratkaista kriisi poliittista tietä. Muutos Rajoyn hallituksen Kataloniassa harjoittamaan yksipuoliseen sanelupolitiikkaan on merkittävä. Käytännössä Sánchez tarvitsisi poliittiseen ratkaisuun kuitenkin kaikkien suurimpien puolueiden tuen, jota ainakaan oikeistopuolueelta ei ole luvassa.
Oikeistopuolue PP on toistuvasti painottanut ajavansa Katalonian itsenäisyysmielisten puolueiden täydellistä ja lopullista alas ajamista, joten lopullista ratkaisua Katalonian kriisiin lienee lähiaikoina turha odottaa. Keskusteluyhteyden löytyminen osapuolien välille on kuitenkin osoitus syksyllä äärimmilleen kärjistyneen tilanteen hienoisesta lientymisestä.
Francon jäännökset
siirretään kunniapaikalta
Sánchezin hallitusohjelmasta löytyy useita maan taloudelliseen ja sosiaaliseen toipumiseen tähtääviä aloitteita. Pääministeri aikoo esimerkiksi ryhtyä toimiin torjuakseen Espanjaa vuosia piinannutta nuorisotyöttömyyttä. Ongelma on valtava, sillä 25-vuotiaista espanjalaisista 37 prosenttia on työttömänä ja nuorisotyöttömyysaste on Euroopan korkeimpia.
Sánchez aikoo lieventää Rajoyn hallituksen tekemiä työttömyyspoliittisia päätöksiä ja torjua viime vuosina Espanjassa yleistyneitä työvoiman hyväksikäyttökäytäntöjä, kuten laittomia työsopimusjärjestelyjä.
Pääministeri aikoo myös nostaa suuryritysten, pankkien ja teknologiayritysten verotusta sekä kitkeä veronkiertoa. Kulttuurialan ja naisten hygieniatuotteiden arvonlisäverotusta kevennetään. Miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa ennaltaehkäisevät ohjelmat saavat lisärahoitusta.
Espanjan energiaomavaraisuutta pyritään lisäämään. Sánchez lupaa myös helpotuksia vuokralla asuvien asemaan rakentamalla 20 000 uutta vuokra-asuntoa ja muuttamalla turismikäytössä olevia asuntoja koskevaa lainsäädäntöä.
Sánchezin ilmoitus diktaattori Francisco Francon jäännösten siirtämisestä pois Madridin lähellä sijaitsevasta Kaatuneiden laakson muistomerkistä sai kansanedustajat osoittamaan suosiotaan. Sánchezin hallitus haluaa tehdä Espanjan sisällissodan muistomerkistä kaikkia kansalaisia yhdistävän paikan.
Tähän mennessä Kaatuneiden laaksoa ovat pitäneet omanaan erityisesti Francoa ja fasismia kannattavat falangistit, jotka diktaattori Francon jälkeläisten ohella ovat vastustaneet jyrkästi jäännösten kaivamista esiin.
Kaatuneiden laakson esimerkki osoittaa, kuinka Espanjan sisällissota ja sitä seurannut diktatuuri ovat maata edelleen repiviä, suurilta osin vielä julkisesti täysin käsittelemättömiä aiheita.
Vasemmistopuolueilta
vaaditaan yhteisymmärrystä
Sosialistien hallitusvastuu nostaa myös vasemmistopuolue Podemosin (”Voimme”) profiilia. Podemos olisi tietysti mielellään jakanut hallitusvastuun sosialistien kanssa, mutta niin pitkälle eivät Sánchezin rahkeet riittäneet. Pääministeri on kuitenkin toistuvasti korostanut vasemmistopuolueiden yhteistyön merkitystä. Sosialistien toimintaedellytykset ovatkin pitkälti riippuvaisia Podemosin tuesta.
Sánchez on ehtinyt jo saada myös vasemmistopuolueiden arvostelua osakseen.
Podemos olisi mielellään jakanut hallitusvastuun sosialistien kanssa, mutta niin pitkälle eivät Sánchezin rahkeet riittäneet.
Arvostelu on liittynyt Rajoyn hallituksen vuonna 2012 hyväksymään verojen armahtamisohjelmaan, joka oikeutti veroparatiiseihin kätkettyjen varojen laillistamisen maksamalla kokonaissummasta vain kymmenen prosentin suuruisen veron. Vaikka Espanjan perustuslakituomioistuin julisti lakiohjelman aikanaan laittomaksi, sen piiriin kuuluneiden henkilöiden nimiä ei koskaan julkistettu.
Sekä Podemos että keskustaoikeistolainen Ciudadanos (”Kansalaiset”) ovat vaatineet Sánchezia julkistamaan nimilistan, jonka epäillään sisältävän esimerkiksi kuningasperheen jäsenten nimiä. Sánchez on vastannut vaatimuksiin kieltävästi, vaikka vaati itsekin samaa oppositiossa ollessaan.
Podemos on myös vaatinut Sánchezia puoltamaan tutkintavaliokunnan perustamista varojenkätkemisskandaalissa, johon on sotkeutunut muun muassa neljä vuotta sitten kruunustaan luopunut kuningas Juan Carlos. Äskettäin julki tulleet nauhoitukset antavat olettaa Juan Carloksen piilotelleen varojaan rakastajattarensa tilille Monacoon.
Sánchez ei toistaiseksi ole ilmoittanut tukevansa Podemosin tutkintavaliokuntahanketta, mutta ei ole ilmaissut suoraan olevansa sitä vastaankaan.
Eurooppalaisen
siirtolaispolitiikan keskiöön
Tuore pääministeri on osoittanut olevansa edeltäjäänsä huomattavasti kiinnostuneempi kansainvälisestä politiikasta.
Osoitus Sánchezin kansainvälisestä aktiivisuudesta oli kesäkuun puolivälissä eurooppalaista politiikkaa kuohuttanut Aquarius-laivan tapaus. Yli kuuttasataa Libyan rannikolta pelastettua siirtolaista kuljettava laiva ajautui poliittisen draaman keskelle, kun Italia ja Malta kieltäytyivät päästämästä laivaa satamiinsa. Sánchez tarjoutui vastaanottamaan laivan Valencian satamaan kutsumalla ”humanitaarisen katastrofin välttämistä moraaliseksi velvollisuudekseen”.
Sánchezin lausunto johti Espanjan ja Ranskan hallitusten yhteistyöhön, kun pääministeri Emmanuel Macron tarjoutui ottamaan vastaan laivalla matkanneita siirtolaisia Ranskaan.
Aquarius-laivan tapaus osoitti Sánchezilla olevan halua ja mahdollisuudet rakentaa tiivistä yhteyttä paitsi Ranskan, mahdollisesti myös ainakin Portugalin ja Saksan hallitusten suuntaan. Samalla tuore pääministeri teki selvän pesäeron naapurimaa Italian populistihallitukseen.
Sánchezista otetaan mittaa
jo syksyllä
Sánchezilla on aikaa hallitusohjelmansa toteuttamiseen vain kaksi vuotta. Helppoa päätöksenteosta ei tule, sillä sosialisteilla on parlamentin alahuoneen 350 edustajapaikasta hallussaan vain 84. Sánchezin hallitus tarvitsee siis päätöksilleen paitsi Podemosin, myös baskipuolue PNV:n, Katalonian itsenäisyysmielisten puolueiden sekä muiden pienpuolueiden tuen.
Tiukka aikataulu yhdessä heikon hallituspohjan kanssa tekee monen ohjelmakohdan läpiviemisestä odotettavasti hankalaa. Hyvin rajoitetusti liikkumatilaa hallituksella on erityisesti talouspoliittisissa ja EU-politiikkaan liittyvissä asioissa.
Aquarius-laivan tapaus osoitti Sánchezilla olevan halua ja mahdollisuudet rakentaa tiivistä yhteyttä paitsi Ranskan, mahdollisesti myös ainakin Portugalin ja Saksan hallitusten suuntaan.
Sosialistit ovat kiperästä tilanteestaan tietoisia, mutta vakuuttaneet hallitusohjelman sisältämien ehdotusten olevan paitsi äärimmäisen tärkeitä myös talouslamasta toipuvan maan budjettikehyksen puitteissa toteutettavissa. On kuitenkin olemassa riski, että sosialistien lupaukset kilpistyvät heikkoon hallitukseen, jolloin äänestäjien puolelta on odotettavissa tyytymättömyyttä.
Toisaalta sosialisteilla on juuri nyt otollinen hetki tehdä linjanvetoja, kun PP kerää Mariano Rajoyn eron jälkeen vasta rivejään ja Ciudadanosilta puuttuu selkeä strategia.
PP:n johtoon valittiin 21. heinäkuuta puolueen oikeaa laitaa edustava Pablo Casado, joka muun muassa vastustaa aborttioikeutta ja haluaa tehdä Katalonian itsenäisyysmielisistä puolueista laittomia. PP:n uusi puoluejohtaja ei oletettavasti päästä Sánchezia helpolla.
Sánchezin hallituksen onnistuminen tehtävässään mitataan viimeistään ensi keväänä edessä olevissa kunta-, alue- ja Euroopan parlamentin vaaleissa. Sitä ennen pääministeristä otetaan mittaa syksyn aikana, kun vääntö hallitusohjelman läpi runnomiseksi alkaa.
Helppoja aikoja ei tuoreelle pääministerille uskalla povata.
Lähteet: Eldiario.es, El País, La Vanguardia, Público, RTVE
[digilehti pvm=20180727 sivu=22]
uutiskirje 
