Samaan aikaan kun työikäisiä on entistä vähemmän, sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset kasvavat väestön ikääntyessä. Yhtälö on talouspoliittisesti haastava.
– Ei voi ajatella, että olisi parempi, jos ikäihmiset kuolla kupsahtaisivat suoraan seisovilta jaloiltaan, jolloin heistä ei aiheutuisi viimeisinä elinvuosinaan niin suuria kustannuksia. Ikääntyminen on vain tapahtuva tosiasia, ja on erilaisia vaihtoehtoja, miten siihen suhtaudutaan, luonnehtii erikoistutkija Heikki Taimio Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.
Kasvavan palvelutarpeen rahoittamisessa päävaihtoehtoina ovat Taimion mukaan verotus tai palvelun käyttäjien oma rahoitus. Jälkimmäinen murtaisi koko hyvinvointivaltion perusperiaatteen.
Veroihin korotuspaineita
Taimio heittää summittaisena arviona, että rahoitusta tarvittaisiin vuoteen 2040 mennessä vajaat kymmenen miljardia nykyistä enemmän.
– Se voi edellyttää noin viisi prosenttiyksikköä nykyistä korkeampaa veroastetta, mikä ei ole mahdoton ajatus. On poliittinen valinta, haluammeko maksaa siitä, että meidän ikäihmisemme vanhenevat arvokkaasti ja saavat tarvitsemansa hoidon, Taimio korostaa.
Ikäihmisten oma rahoitus voisi merkitä esimerkiksi sitä, että entistä useampi joutuisi luopumaan omistusasunnostaan tai muusta varallisuudestaan.
– Tämä vaihtoehto luultavasti kohtaisi melkoista raivoa eikä liene poliittisesti kovin toteuttamiskelpoinen, Taimio sanoo.
Tähän suuntaan on tosin nykyhallituksen aikana jo jonkin verran menty, kun lääkemenojen omavastuuosuuksia on nostettu.
– Se on nakertanut eläkeläisten toimeentuloa entisestään. Moni joutuu valitsemaan lääkkeiden ja ruuan välillä, mikä on aika karmeaa, Taimio kommentoi.
Syntyvyyden heikkenemistä voidaan kompensoida maahanmuutolla.
Ikääntymiskehitys on taustalla myös hallituksen sote-uudistuksessa, jonka yhtenä julkilausuttuna tavoitteena on lisätä palvelujen kustannustehokkuutta. Tämä on kuitenkin huteralla pohjalla.
– Uudistus saattaa päinvastoin vaikeuttaa ikäihmisten hoitojen rahoittamista, Taimio epäilee.
Monien asiantuntija-arvioiden mukaan yksityistämisiin ja ulkoistamisiin perustuva uudistus saattaa jopa kasvattaa kustannuksia ilman, että myöskään tavoitteet palvelujen parantamisesta ja terveyserojen kaventumisesta toteutuisivat.
Koulutukseen ja työllistymiseen panostettava
Ihanteellisin vaihtoehto olisi työllisyysasteen nousu siten, että rahoitus saataisiin lisääntyvien verotulojen ja vähenevien työttömyysmenojen kautta. Suurten ikäluokkien eläköityminen on tässä osaltaan avuksi, kun työpaikkoja vapautuu nuoremmille.
Kuitenkin samaan aikaan digitalisaation ja muun teknologisen kehityksen ennustetaan vievän työpaikkoja. Työmarkkinoilla vaaditaan yhä korkeampaa koulutusta, eivätkä nykyisen ja edellisen hallituksen koulutusleikkaukset ainakaan edistä nuorten kouluttautumista. Työstä ja koulutuksesta syrjäytyminen on kymmenientuhansien nuorten ongelma ja heikentää taloudellista huoltosuhdetta.
Nykyhallitus on pyrkinyt lisäämään työvoiman tarjontaa työttömiä rankaisemalla esimerkiksi työttömyysturvaa leikkaavan aktiivimallin avulla.
– On suuri epäilys, että sen teho on mitätön suhteessa ongelman laajuuteen. Pitäisi saada lisättyä myös työvoiman kysyntää ja saada uudelleenkoulutettua ja valmennettua ne, jotka ovat pudonneet kelkasta. Se olisi paljon tärkeämpää kuin kepittäminen, Taimio korostaa.
Nuoret tarvitsisivat Taimion mukaan ennen kaikkea tukea ja ohjausta. Kaikkien pitäisi saada jokin peruskoulun jälkeinen koulutus. Vaikka tällaiset toimet aiheuttavat kustannuksia lyhyellä aikavälillä, pitemmän päälle vaikutus on päinvastainen, Taimio painottaa.
Työttömyyden lisäksi yleistynyt ongelma on vajaatyöllisyys – esimerkiksi riittämättömät työtunnit osa-aikatyössä. Tämä ei vaikuta taloudellisen huoltosuhteen lukuihin, koska osa-aikaiset luetaan työllisiin, vaikka työtä olisi vain muutama tunti viikossa. Silti sekin heikentää ostovoimaa ja veronmaksukykyä.
Eläkejärjestelmä selviää
Huoltosuhteen heikkeneminen vaikuttaa myös eläkepolitiikkaan. Sekä Taimio että eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen yhteiskuntasuhdejohtaja Jaakko Kiander toteavat kuitenkin, että eläkkeet ovat vähäisempi ongelma kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus.
– Muutos ei ole yllättävä, ja eläkejärjestelmä selviää siitä kyllä, Kiander toteaa.
Esimerkiksi viime vuonna työeläkejärjestelmän eläkevarat kasvoivat noin 12 miljardilla eurolla ja olivat vuoden lopussa 202,3 miljardia euroa. Vaikka eläkejärjestelmän menot ovat viime vuosina olleet tuloja suuremmat, sijoitustuotot ovat paikanneet aukon moninkertaisesti.
Palvelujen kannalta kriittiset ajat voivat olla 2030-luvulla.
Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet, että eläkemaksutasoa tarkastellaan seuraavan kerran vuonna 2020. Nyt näyttää Kianderin mukaan kuitenkin siltä, että erityisiä eläkemaksujen korotuspaineita ei ainakaan seuraavan kymmenen vuoden aikana ole.
– Mikäli nykyinen syntyvyyden aleneminen jatkuu, se luo korotuspaineita noin 30 vuoden päähän, Kiander kommentoi viimeaikaisia syntyvyystilastoja.
Palvelujen kannalta kriittiset ajat voivat Kianderin mukaan olla 2030-luvulla, jolloin runsaasti hoitoa ja hoivaa tarvitsevia yli 85-vuotiaita tulee olemaan erityisen paljon.
– On vaikea arvioida, kuinka suuria kustannuspaineet ovat ja kuinka niistä selvitään. Siihen vaikuttaa sekin, kuinka ikäihmisten terveydentila ja toimintakyky kehittyy tulevaisuudessa, Kiander toteaa.
Kianderkin korostaa työllisyyspolitiikan merkitystä palvelujen rahoituksessa. Nykyhallituksen suosiman kannustamisajattelun lisäksi voidaan esimerkiksi lisätä työllisyyspoliittisia tukitoimia ja aktivoida ihmisiä niiden avulla sekä vaikuttaa koulutus- ja asuntopolitiikan keinoin.
Syntyvyyden heikkenemistä voidaan kompensoida maahanmuutolla. Jos maahanmuuttajia tulisi vuositasolla noin 10 000 nykyistä enemmän, se lukumääräisesti paikkaisi 2010-luvulla tapahtuneen syntyvyyden heikkenemisen, Kiander laskee. Olennaista olisi tällöin kuitenkin panostaa siihen, että maahanmuuttajat myös työllistyvät.
uutiskirje 
