Reilut neljä vuotta europarlamentissa on konkretisoinut monta asiaa Merja Kyllöselle. Yksi niistä on EU:n perusidea rauhan unionina, jonka tavoitteena on estää sotia Euroopassa.
– Olen aina pitänyt EU:ta rauhan unionina, mutta sen merkityksen olen tajunnut vasta tässä työssä. Sen, mitä se tarkoittaa. Miksi hiili- ja teräsunionin pohjalle rakennettu yhteistyö on kriittisen tärkeää.
– Perusidea siitä, että eurooppalaisilla ihmisillä olisi yhdessä halu tehdä yhteistyötä rikkomisen sijaan. Voisi sanoa, että sen arvo on noussut potenssiin miljoona vuoteen 2014 nähden. Aiemmin se oli klisee, nyt se on konkretisoitunut, Kyllönen sanoo turkulaisessa kahvilassa.
Eurooppa Kyllösen Turkuunkin toi elo-syyskuun vaihteessa, kun kaupungissa järjestettiin Eurooppa-foorumi. Siellä kuultiin paljon puhetta siitä, mikä unioni oikein nykyään on ja mitkä ovat sen haasteet.
Kyllönen listaa nopeasti unionin suurimmat haasteet, jotka vaativat toimia syksyn aikana. Keskustelu EU:n pitkän aikavälin rahoituskehyksestä jatkuu, samoin vääntö maahanmuutosta, ja energiaa pitäisi löytää myös ilmastoasioihin.
– Isoja asioita, tietysti tulevaisuuskeskustelu kiinnostaa, mihin EU on menossa. Suomen puheenjohtajuuskausi on heti eduskunta- ja eurovaalien jälkeen. Olisiko meillä jotain annettavaa, että voisimmeko hajottamisen sijaan yhdistää tätä perhettä jotenkin, vasemmistoliiton meppi pohtii.
Pitää olla rohkea edelläkävijä
Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on jo kiire. Siitä huolimatta puhe sen ympärillä pyörii pitkälti kuluttajien vapaaehtoisten toimien ympärillä. Tähän Kyllönen kaipaa muutosta. Hän nosti jo presidentinvaalikampanjassaan esiin sen, että ilmastonmuutos on Suomen suurin uhka.
– Jos ajatellaan seuraavan komission työohjelmaa, niin jos olisimme fiksuja, ymmärtäisimme sen, että maailma tarvitsee ilmastoedelläkävijän. EU:n tasolla pitää pysytä rakentamaan toimintamalli, jossa vähähiilinen maailma on mahdollinen.
Suurin kysymys ilmastoaiheessa on rohkeus, Kyllönen pohtii.
– Onko uskallusta olla edelläkävijä. Se ei välttämättä tarkoita, että olisimme kaikesta samaa mieltä, mutta olisimme isosta kuvasta samaa mieltä.
Jotta suuret päästövähennykset ovat mahdollisia, tulee eteen myös kysymys luopumisesta. Jatkuva talouskasvu ei ole ekologisesti kestävää.
– Se tarkoittaa, että jokainen luopuu jostain. Mutta olisiko se varsinkin hyvinvointivaltioissa täysin katastrofaalista, jos kaikkein hyvinvoivimmat jäsenet luopuisivat jostain, Kyllönen sanoo.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on myös vaikutuksensa unionia repivään maahanmuuttokeskusteluun. Lämpenevä planeetta uhkaa tehdä satojen miljoonien ihmisten asuinalueista elinkelvottomia. Kyllönen lähtisikin ratkaisemaan humanitaarista pakolaiskysymystä ilmasto-, vesi- ja ravintoasia edellä.
– Miten pystytään toteuttamaan asioita Afrikassa niin, että sieltä ei ole tarvetta lähteä hakemaan uutta elintilaa, koska kotimaa on tuhoutunut. On paljon puhuttu, miten EU voi investoida Afrikkaan niin, että peruskysymykset saataisiin siellä omavaraisesti tuotettua. Jos haluamme sanoa, että autetaan kohdemaassa, se tarkoittaa konkreettisia toimia.
Pohjoista ja itää koetellaan
Jos ei ole maahanmuutosta sopiminen helppoa unionissa, ei helppoa tule myöskään rahaväännöstä. Kyllönen kuvailee tilannetta todella vaikeaksi etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta.
– Ensinnäkin jo sen takia, että koheesiorahoitusta ollaan siirtämässä pohjoisilta ja itäisiltä alueilta etelään. Se on taiston paikka jo koulutuspoliittisista syistä. Itä- ja Pohjois-Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat saaneet sitä kautta rahoitusta, Kyllönen sanoo.
Kyllönen huomauttaa, että kyse on alueellisesta tasa-arvosta.
– Tämä on enemmän tasa-arvo- kuin kansallisen edun kysymys. Lobbausta tarvitaan alueellisen tasa-arvon näkökulmasta. Ei ajatella, että se on nurkkakuntainen juttu, että Pohjois- ja Itä-Suomi haluavat jotain. Se on tasa-arvoasia.
Joka tapauksessa unionin rahoitus on menossa uusiksi, kun Britannia jättää EU:n. Monissa maissa on tartuttu ajatukseen, että jäsenmaksu EU:lle ei saa nousta. Poliitikot viljelevät helposti uppoavaa viestiä, jossa puhutaan unionin jättimäisestä budjetista, jota on pakko leikata.
– EU:n budjetista sanotaan, että se on megalomaaninen. Se on 4–5 kertaa Suomen budjetti. En sanoisi, että se on megalomaaninen, Kyllönen vertaa.
Viestintä kuntoon
Unionin verbaalinen mätkiminen on kuitenkin helppoa, ja poliitikot yrittävät ja monesti saavat sillä kannatusta. Britanniassa tämä huipentui kansanäänestykseen, jossa eroa kannattanut puoli voitti. Vasta äänestyksen jälkeen on selvinnyt, mitä kaikkea unioni on Britannialle mahdollistanut.
– Brexitissä kulminoituu kaikki se, mitä kaikkea on tehty yhdessä. Mikä on mahdollistanut Britannialle esimerkiksi valtavan menestyksen matkailussa. Nyt yritykset ovat aivan kauhuissaan, mitä suljetut rajat tarkoittavat. Miten rajoilla toimitaan, kun tavarat eivät liiku vapaasti, Kyllönen sanoo.
Ja tässä päästään siihen, missä unioni on kaikkein surkein. Valtavasta viestintäkoneistosta huolimatta unioni on ulkoisen viestinnän suhteen surkea. Tai kuten Kyllönen sanoo ”aivan surkea”.
Välttämättä hirveän moni ei esimerkiksi tiedä, että europarlamentti on tätä nykyä huomattavasti suurempi vallankäyttäjä kuin Suomen liittyessä unioniin.
– Parlamentin valta pitäisi tehdä näkyvämmäksi. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentilla on ollut enemmän voimaa, mutta se ei näy. Legitimiteettiä olisi helpompi käsitellä, jos prosessi tunnettaisiin.
– Vallanjako on kunnossa, mutta sitä ei ole tehty tiettäväksi. Valta on kansalla, mutta se ei vielä tiedä sitä, Kyllönen sanoo.
Koska kansa ei tiedä valtaansa, ei se myöskään hirveästi halua sitä käyttää. Äänestysinto eurovaaleissa on huomattavan laimeaa, vaikka europarlamentissa ja sitä kautta EU:ssa tehtävät päätökset vaikuttavat arkeen huomattavan paljon.
Vaatteet, ruoka, lääkkeet, Kyllönen listaa esimerkkejä asioista, joiden kontrollista EU vastaa.
– Kaikki järjestelmät vain pelaavat taustalla ilman, että ihmiset ymmärtävät, että unionin päätöksenteolla on pohja kaikkiin näihin asioihin.
Raha puhuu unionissa
Mutta ei unioni ole todellakaan mikään paratiisi, ja tällä hetkellä poliitikoilla on haluja rakentaa EU:sta vahvempaa sotilaallista toimijaa. Puolustukseen on tarkoitus suunnata lisää määrärahoja.
– Isossa kuvassa unohtuu, että eriarvoistuminen on maailman suurin turvallisuusriski, Kyllönen sanoo.
Siinä missä ilmastonmuutoksen torjunnan puolesta kamppailevat ympäristöjärjestöt kamppailevat myös kroonisessa rahapulassa, ei tätä ongelmaa ole esimerkiksi öljyteollisuudella.
– Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Jos rahoittaja on fossiiliteollisuudessa, niin ei poliitikko kauheasti liehuta lippuja hiilikaivosten sulkemiseksi. Se on karu maailma. Jo ensimmäisen viikon aikana kyynistyy, sitä taakkaa pitää koko ajan torjua, Kyllönen kuvailee europarlamenttia ja unionin koneiston ympärillä pyöriviä lobbareita.
Luovuttaa ei kuitenkaan pidä, kuuluu Kyllösen viesti. Hän naurahtaa itse torjuvansa kyynistymistä muun muassa meditoimalla.
– Emme voi koskaan voittaa, jos emme yritä. Muutos vaatii sukupolvimuutoksen, se vaatii myös muutoksen korvienvälissä.
uutiskirje 