Kansalainen sulkee korvansa, kun kuulee sanan sote. Osa arvelee, että kyse on puhalluksesta.
Mikä tää juttu on? Kuka tästä hyötyy? Mitä tää maksaa? Mistä sitä sitten hoitoa saa? Näihin kysymyksiin olen joutunut itsekin asiaa seuraavana toimittajan vastaamaan.
Nyt sosiaali- ja terveysvaliokunta on rämpinyt suururakkansa kasaan. On nähty kyyneleitä, turhautumista, kampittamista ja selkäänpuukotusta mediassa, joka seurasi ennen eduskunnan lomia sosiaali- ja terveysvaliokunnan valmistelua tiiviisti.
Valinnanvapauden laajentaminen perusterveydenhuoltoon on hyppy tuntemattomaan.
Kansanedustaja, valiokunnan jäsen Aino-Kaisa Pekosen (vas.) mielestä valiokuntakäsittelyssä sote-esitykseen tehdyt muutokset ovat edelleenkin riittämättömiä ja mietintöluonnoksiin sisältyy edelleen isoja perustuslaillisia ja rahoituksellisia ongelmia.
Valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) on ollut lujilla. Häntä on syytetty hidastelusta, liiallisesta asiantuntijoiden kuulemisten järjestämisestä ja ties mistä. Hän on kuitenkin juossut kasaan lakipykälät, jotka menevät nyt Annika Lapintie (vas.) johtamaan perustuslakivaliokuntaan.
Sote saattaa upota perustuslaillisiin ongelmiin
Sosiaali- ja terveysvaliokunta sai hallituksen esityksen pöydälleen kesäkuun alussa evästettynä perustuslakivaliokunnan lausunnolla, jossa listattiin suuri joukko ongelmia.
Nyt esitys palaa sosiaali- ja terveysvaliokunnasta perustuslakivaliokuntaan. Jo pitkään on huhuttu, että sinne se uppoaakin. On sekä poliittisia että perustuslaillisia sisällöllisiä ongelmia, joita kireällä aikataululla hallituskauden loppuvaiheessa on hankala korjata.
Poliittinen on ongelma on kokoomus. Puheenjohtaja Petteri Orpo (kok.) on vakuuttanut kerta toisensa jälkeen, että kokoomus ei jarruta soten etenemistä. Kokoomuksen ansiosta sote-äänestys on täpärällä eduskunnassa – jos sote-esitys ylipäänsä tulee eduskuntaan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on valinnanvapauden piiriin kuuluvat suoran valinnan sote-palvelut ovat käynnissä kokonaisuudessaan vasta reilun kolmen vuoden päästä eli 2023 ja terveyskeskukset siirtyvät maakunnille sellaisinaan vuoden 2021.
Aikataulun venyttäminen voi loiventaa päättämisen tuskaa, jos sote-esitys läpäisee perustuslakivaliokunnan. Hallituspuolueiden kansanedustajat voivat vetäytyä toimeenpanon taakse: Maakunnat pistetään paikkaamaan huonon lainsäädännön aukkoja.
Hallitus vaikuttanut ”keittiön oven” kautta
Oppositio on lievästi sanottuna tyytymätön viimeisimpään esitykseen, vaikka yli 60 prosenttia hallituksen esityksen pykälistä on muutettu. Hallitus on ujuttanut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan ”keittiön kautta” eduskunnan ohi materiaalia.
Esimerkiksi paljon tunteita herättävästä valinnanvapauslaista on muutettu 62 pykälää eli reilusti yli puolet 103 pykälästä. Myös järjestämis- ja rahoituslaista yli kolmannes muuttui valiokunnassa.
Valiokunnassa määräävät hallituspuolueiden kansanedustajat. Julkisuudessa on nähty moneen otteeseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) moittimassa oppositiopuolueen edustajia ja puolustamassa hallituksen linjaa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on väistänyt soteen liittyvät kysymykset sanomalla, että nyt asiasta päättää eduskunta. Täsmällisempi ilmaisu on: sotesta päättävät hallituspuolueiden kansanedustajat.
Asiakassuunnitelma huiskaistiin maton alle
Kenellä on valta, se myös määrittää linjan. Asiakassuunnitelman sitovuudessa oli perustuslaillisesta näkökulmasta epäselvä ja jäsentymätön. Mitä tekevät hallituksen edustajat?
Kuppi käännetään nurin: Poistetaan asiakassuunnitelman sitovuus laista ja todetaan, että asiakassuunnitelma ei nimenomaan sido palveluntuottajia.
Oppositio tulkitsee, että nyt poistuu keskeinen keino, jolla olisi saatu edes jotenkin integroitua palveluja monituottajamallissa. Jos eduskunta hyväksyy soten, tarjoavat sekä julkiset, yksityiset että kolmannen sektorin tuottajat samoja soten peruspalveluja.
Vallinnanvapaudesta aiheutuvien kustannusten on arvioitu riistäytyvän käsistä. Asiakassuunnitelma olisi ollut yksi ohjauskeino maakuntien plakkarissa kustannusten hillitsemiseksi.
Valinnanvapaus toimii siellä missä raha liikkuu
Kokoomus on pitänyt tiukasti kiinni valinnanvapaudesta. Tämä tuli kaupassa, jossa keskusta sai lupauksen maakuntien perustamisesta. Alun perin valinnanvapauden piti tulla vasta sen jälkeen, kun sote-uudistus on tehty ja palvelujen rahoitus keskitetty yksikanavaiseksi.
Valinnanvapauden laajentaminen perusterveydenhuoltoon on hyppy tuntemattomaan. Se saattaa lisätä potilaiden palveluja ja valinnanvapautta, mutta se voi myös kohdella eriarvoisesti potilaita eri puolilla maata tai jopa saman maakunnan sisällä.
Hallitus on analysoinut vain niukasti sitä, millaiseksi kilpailu palveluntarjoajien välillä muodostuu. Asiakkaat ohjaavat markkinoita äänestämällä jaloillaan. Päätöksen omasta sote-asemastaan tekee jokainen halutessaan itse. Raha seuraa potilaan mukana.
Valinnanvapautta syntyykin siellä, missä on väestöpohjaa, koska sinne hakeutuvat myös yksityiset yrittäjät. Muualla vastuu palveluista jää täysin maakunnille.
Markkinat vinoutumassa ja ketjuuntumassa
Hallitus uskoo, että valinnanvapaus varmistaa sotepalvelut kaikkien ulottuville. Valiokunta epäilee, että soten toiminta alkaa valmiiksi vinoutuneilla markkinoilla. Entä jos palvelujen tarjoajia onkin vain yksi tai kaksi?
Yksityinen sektori on nimittäin investoinut ja keskittynyt: Isot ovat syöneet pieniä palveluntuottajia. Yksityinen sektori on viime vuosien aikana ketjuuntunut voimakkaasti.
Riskinä onkin yksityisten alueellisten monopolien tai oligopolien syntyminen. Tämän pelätään kasvattavan järjestelmän kustannuksia ja alentavan palvelujen laatua. Yksityiset ovat ostaneet myös kiihtyvällä vauhdilla hoitoalan kiinteistöjä. Ongelmista huolimatta virallisessa mietintöluonnoksessa uskotaan markkinamekanismin tuovan kustannussäästöjä.
Maakunta korjaa konkurssien jäljet
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositio pitää rahoituksen riittävyyttä vakavana ongelmana. Kolmen miljardin kustannuskasvun hillintää on pidetty ylimitoitettuna. Asiantuntijalausunnoissa säästöjä on kritisoitu epärealistisiksi.
Myös muutoskustannukset on arvioitu pintapuolisesti. Oppositio muistuttaa, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin arvion mukaan mittaluokka on lähes kolme miljardia eli saman verran kuin kustannusten nousun odotetaan leikkaantuvan.
Kunnat ovat säästäneet jo nyt, mikä näkyy palveluissa. Pelätäänkin, että maakunnissa joudutaan tinkimään palveluista, kun rahat eivät riitä. Maakunnilla on kuitenkin viimesijainen vastuu myös valinnanvapauden piirissä olevista potilaista.
Maakunta maksaa ja takaa palvelut, jos yksityinen palveluntuottaja menee konkurssiin tai ei jostain syystä pysty järjestämään palveluja.
uutiskirje 
