Tarmo Raatikainen levittää valoa mielenterveyskuntoutujille – irti häpeästä ja peloista

Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Tarmo Raatikainen on myös pop/rock-artisti, pitkän linjan musiikintekijä ja yhteiskuntavaikuttaja. Tiistaina julkaistaan hänen albuminsa Sinä olet valo.

Julkistaminen ei tapahdu sattumoisin meneillään olevalla mielenterveysviikolla. Raatikainen on taistellut oman masennuksensa kanssa nuoresta lähtien, ja samalla tehnyt elämäntyötään mielenterveyskuntoutujien aseman parantamiseksi.

Hän on toiminut myös vasemmistoliittolaisena vaikuttajana monissa tehtävissä.

”Älä hätäile, hyvin tää menee”

– Lauluni ovat kokemuksia, ne ovat tunnetiloja. Yhdessä biisissä palasin 15–16-vuotiaan rakkauden janoon. Ihminen kaipaa fyysistä rakkautta, mutta enemmän kuitenkin läheisyyttä. Mä pystyin löytämään nuoren Tarmo Raatikaisen. Se oli aika hieno matka itsessä ja ajatuksissa, kertoo Raatikainen.

Nuorelle Raatikaiselle hänellä olisi viesti: ”Älä hätäile, hyvin tää menee!”

– Olen sairastanut masennusta parikymppisestä saakka. Levyn julkaiseminen on hieno tilaisuus torjua stigmaa.

Raatikainen on varma, että levy on hyvä. Hän haluaa edistää mielenterveyskuntoutujien asemaa: Joka sana hänen levyllään on totta, koettua ja elettyä.

– Monesti ajatellaan, että masennuspotilas on mennyttä kauraa ja masennus tekee ihmisestä toimintakyvyttömän. On toki pätkiä, että minäkin olen ollut toimintakyvytön. Se on kuitenkin aika arkinen juttu.

Puhu, puhu ja vielä kerran puhu

Raatikainen muistuttaa, että edelleenkin on vaikea puhua mielenterveysongelmista, vaikka asiasta käydäänkin keskustelua.

– Jos työpaikan kahvipöydässä sanoo, että olen muuten mielenterveyskuntoutuja, se näkyy ihmisten käyttäytymisessä.

Hän toivoo, että työpaikan päiväkahvipöydän äärellä voitaisiin puhua myös masennuksesta.

– Siellähän käydään kaikki ongelmat läpi leikkauksista lähtien. Paksusuolen ongelmatkaan eivät ole hävettäviä. Keskustelu tahtoo tyrehtyä, jos puhe tulee terapiasta.

Muissa Pohjoismaissa julkisella rahoituksella on jo toteutettu menestyksekkäitä kansallisia ohjelmia häpeäleiman vähentämiseksi.

Raatikainen kertoo itse olleensa onnekas, sillä hän on pystynyt työpaikalla puhumaan masennuksestaan.

– Olen oppinut tunnistamaan, kun se vanha kaveri tulee rinnalle. En jää enää venailemaan. Pitää miettiä, että tarvitsenko keskusteluapua vai onko lähellä jokin ihminen. Vaimoni kanssa on läheiset suhteet tässä asiassa, ja tarvittaessa haetaan apua. Mulla on tuuri, että ei ole tarvinnut lääkitykseen turvautua.

Raatikaiselle mielenterveystyö on vahva elämäntyö.

– Puhu. Puhu. Pitää päästä peloista eroon. Pelko, häpeä ja syyllisyys ovat ihmisten vahvoja, aika negatiivisia tunteita. Ihmiset kamppailevat näiden kanssa, sanoo Raatikainen.

Irti häpeästä ja stigmasta

Raatikainen haluaa seuraavan hallituksen päättävän muiden Pohjoismaiden tapaan valtakunnallisesta hankkeesta, jolla poistetaan mielenterveyden häiriöistä aiheuttamaa yksilön kokemaa stigmaa ja häpeää.

– Muissa Pohjoismaissa julkisella rahoituksella on jo toteutettu menestyksekkäitä kansallisia ohjelmia häpeäleiman vähentämiseksi. Suomessa stigmanvastainen kärkihanke on saatava seuraavaan hallitusohjelmaan, Raatikainen sanoo.

Hän painottaa Kansan Uutisten haastattelussa, että pitää päästä eroon pelosta ja häpeästä, jos sairastaa masennusta.

– Se ei ole kovin helppoa, mutta apua saadaan. Haluaisinkin, että tämä asia olisi hallitusneuvottelutavoitteena, että Suomeen tehdään antistigmahanke.

Raatikaisen mukaan tärkeitä kohderyhmiä ovat perheet, päiväkodit, koulut, opettajat ja oppilaat, terveyden- ja sosiaalihuollon toimijat, poliisi ja päättäjät.

– Tiedon lisäksi tarvitaan tarinoita toipumisesta, osallisuudesta ja onnistumisista.