Helsinkiläinen tietoasiantuntija Iiris Karppinen on tehnyt puolitoista vuotta vapaaehtoistyötä ensin paperittomien yöpymispaikassa ja nyt puoli vuotta Metsälän säilöönottoyksikössä.
Karppista motivoi vapaaehtoistyöhön halu tietää omakohtaisesti.
– Tunteeni taustalla on suuri epäoikeudenmukaisuus.
– Näen todellisuuden ruohonjuuritasolla. Tiedän mitä tapahtuu, vaikka en voi mennä toisen kenkiin paperittomien yöpymispaikassa tai Metsälän säilössä.
Vapaaehtoisten tehtävä on kuunnella ihmisiä, jotka työstävät turhautumistaan ja odotustaan päätöksistä ja pelkoaan pakkopalautuksista.
– Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, miten lakiemme mukaan voi kohdella ihmisiä, sanoo Karppinen.
”Olen paljon viisaampi nyt”
– Olen oppinut maailman julmuudesta aika paljon. Olen kuullut paljon ihmisten tarinoita ja nähnyt pelottavia asioita. Miten pahoja asioita on voitu tehdä ihmisille, kertoo Karppinen.
Hän kertoo tietäneensä etukäteen, että säilöönottoyksikössä on ihmisiä asiallisella asialla, odottamassa turvapaikkapäätöstä tai saanut kielteisen päätöksen jo kolmannen kerran.
– On myös vankilasta vapautuneita Itä-Euroopasta odottamassa lentoa kotimaahansa.
Karppinen ei ole katunut vapaaehtoistyöhön käyttämiään tunteja.
– Olen tänään viisaampi kuin vuonna 2014. Vapaaehtoistöistä tämä on varmaan raskaimmasta päästä. Jostain syystä minulla on aika luja pää.
Tämä aika ei tunnu hänestä hyvältä.
– Vähän niin kuin 1930-luku palaisi takaisin. Tuntuu, että Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille.
uutiskirje 
