Yllätysnimi ehdolle eduskuntavaaleihin: Filosofi suuntaa politiikkaan

Tuomas Nevanlinna päätti tuoda filosofina karttuneen ajattelun käytäntöön ja ryhtyä poliitikoksi. Häntä on pyydetty ehdokkaaksi muutaman kerran aiemminkin.

– Politiikan maailma on käynyt sellaiseksi, etten malta pysyä pois, hän sanoo.

– Nyt Suomessa on saanut mellastaa sodanjälkeisen ajan viheliäisin hallitus, kun kolme oikeistopuoluetta – oikeistolaistunut keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus–  ovat päässeet näyttämään, mitä ne haluavat päästessään toimimaan vapaasti.

– Yksityistämistä, yksityisautoilua, työvoiman kurittamista. Siihen perussuomalaisille annetut viina ja maahanmuutto käyvät mainiosti koristeeksi.

Kommentaattorista vastuunkantajaksi

Nevanlinnasta on aika asettaa itsensä alttiiksi.

– Olen ollut 30 vuotta kommentaattorin roolissa, josta voi hyvässä ja pahassa heitellä kaikenmoista. Nyt voisin katsoa asiaa toiselta puolelta, panna itseni peliin myös siihen niukkuuden maailmaan, jossa ei voi sanoa tai tehdä tai ehdottaa ihan mitä hyvänsä.

Hän toivoo voivansa tuoda politiikkaan analyyttisyyttä.

– Hiukan poikkeuksellisesta taustastani koituu jotain sellaista, jota ei ole liikaa eduskunnassa: filosofista, analyyttista ajattelua ja laajempien ideologisten kuvioiden hahmottamista, hän arvioi.

Nevanlinna muistuttaa siitä, että kansanedustajan työ ei ole pelkästään pykälien säätämistä.

– Uskon voivani osaltani hahmottaa sitä, mihin päätökset ja ehdotukset kytkeytyvät. Nyt esimerkiksi on ollut nähtävissä, että lähes kaikki istuvan hallituksen toiminta esitetään puolueettomasta taloustiedosta nousevana, mutta tosiasiassa palautuu työväen neuvotteluaseman heikentämiseen ja suuryritysten edun ajamiseen kaikkien etuna, hän sanoo.

– Politiikka on yhdessä toimimista. En näe sitä pelkästään puolueen tai parlamentaarisena toimintana, sillä kansanedustaja on nimensä mukaisesti yhteydessä erilaisiin toimijoihin, liikkeisiin ja ihmisiin. Kansanedustaja ilmaisee, jäsentää, peilaa ja vuorovaikuttaa näiden kanssa.

– Politiikan kenttä on niin laaja, ettei kukaan voi kuvitella keksivänsä näkemyksiä ja ratkaisuja tyhjiössä. Se on kollektiivisen älyn toimintaa niin kuin tiede tai teoria, mutta eri tavalla.

Kampanjansa Nevanlinna aikoo tehdä sosiaalisessa mediassa ja jalkatyönä toreilla ja tilaisuuksissa.

– Haluan puhua ihmisten kanssa kasvotusten, vaikka se tuntuukin aluksi jännittävältä. Se kuuluu ehdottomasti kampanjointiin. Kansanedustaja ei edusta itseään vaan laajempaa joukkoa, hän toteaa.

Kolme tai neljä kansanedustajaa

Nevanlinna arvioi vasemmistoliiton saavan huhtikuun vaaleissa Helsingistä kolme tai neljä kansanedustajaa. Hän aikoo olla yksi heistä. Nyt kansanedustajia on kaksi.

– Totta kai lähden ehdokkaaksi tosissani, vaikka eihän mulla kampanjarahaa ole. Se ei kuitenkaan hillitse pyrkimystä ja toiminnallisuutta, hän sanoo.

– Toki ihmiset saavat avustaa halutessaan kampanjaa, mutta lähtökohtaisesti ei ole kovin suuria summia luvassa.

Tukiryhmä on jo muodostettu. Siihen Nevanlinna kutsuu lisää väkeä.

Teemoista hän aikoo nostaa pätkätyöläisyyttä, koulutuspolitiikkaa ja julkisia palveluja.

– Teemani liittyvät omaan asemaani kansalaisena ja kulttuurin pätkätyöläisenä.

Keskeinen teemarypäs on koulutus, sivistys, kulttuuri, tiede ja taide.

– Ammattikoulutuksessa ei ole opetusresursseja. Yliopistoista on tullut paikkoja, joissa konsultit riehuvat. Niitä viedään suuntaan, joka ei ole sivistysyliopiston hengen mukainen, hän mainitsee.

Ainoa vaihtoehto

– Vasemmistoliitto on puolueista ollut minulle ainoa vaihtoehto ihan nuoresta, hän sanoo.

– Esimerkiksi vihreistä näkyy, että puolue perustettiin työväenliikkeen perinnön ulkopuolelle. Siitä puuttuu luokka- ja talousnäkökulma. Se on keskiluokkaisten individualistien arvopuolue. Työväenliikkeen perinnössä on vaalimisen arvoisiakin asioita: kollektiivinen toiminta, solidaarisuus ja luokkanäkökulman esilläpito. Niitä ei systemaattisesti ole vihreissä.

Entä köyhien puolustaminen?

– Siinä vasemmistoliitto on johdonmukaisin. Sekä demareissa että vihreissä on suhteessa vasemmistolaisiin teemoihin niin paljon lipsumista, poukkoilua ja arvaamattomuutta, että ero vasemmistoliittoon on selvä.

Vasemmistoliiton hän toivoo ottavan aloitteen käsiinsä nykyistä vahvemmin.

– Vasemmistoa on vaivannut viime vuosikymmenet puolustuskannalla olo ja negatiivinen kriittisyys. On pystytty osoittamaan, mikä on vialla politiikassa ja yhteiskunnassa laajemmin, mutta sitä ei ole onnistuttu välittämään, että jokin vaihtoehto eli toisentyyppinen politiikka, yhteiskunta tai tulevaisuus olisi mahdollinen, Nevanlinna arvioi.

– Positiivista keskustelua on vähän, kun keskustelu on mennyt reagoimiseksi ja ein sanomiseksi. Se on sitten ollut helppo ampua alas sanomalla, että emmehän elä parhaassa mahdollisessa maailmassa, mutta mikä on vaihtoehto ja mistä rahat.

Hän haluaa virittää vasemmistoliitossa konkreettisten utopioiden ylläpitämistä.

– Haluan keskustelua, jossa pidetään ikään kuin itsestäänselvänä sitä, että toisenlainen meno ja yhteiskunta on mahdollinen ilman, että ensin sovitaan mallista, jota aletaan pohjapiirustuksen tavoin toteuttaa. Itse keskustelu on poliittista toimintakykyä ja energiaa lisäävää.