Äänestäjä haluaa oman puolueensa hallitukseen

Kansalaiset voivat äänestää ensi kevään eduskuntavaaleissa joukolla pääministeriä varmistaakseen haluamansa hallituksen linjan. Kaikkien suurten ja keskisuuren puolueiden paitsi vihreiden kannattajien kymmenen kärkiteeman joukossa on hallituksen kokoonpano.

Neljä vuotta nykyisen hallituksen menoa on suivaannuttanut kansalaisia. Vahva hallituksen ja punavihreän opposition vastakkainasettelu on vahvistanut kansalaisten tietoisuutta hallituksen merkityksestä.

Näin voi tulkita KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreimmasta ilmapuntaritutkimuksesta, vaikka kansalaisilta ei suoraan kysytä suhtautumista pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtamaan hallitukseen.

Kaksi kolmesta kansalaisesta pitää pääministerin valintaan vaikuttamista eduskuntavaaleissa erittäin tai melko tärkeänä. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla ajatteli näin vain kaksi viidestä eli 42 prosenttia.

Muutos on niin merkittävä, että se saattaa houkuttaa äänestäjiä äänestämään oletettua pääministeripuoluetta. Etenkin, kun vuoden 2011 perussuomalaisten jytkyn jälkeen liikkuvien äänestäjien määrä on kasvanut. Äänestäjät valitsevat jopa kahden tai kolmen puolueen välillä.

Kymmenessä vuodessa sekä hallituksen kokoonpanon että pääministerin merkitys äänestyspäätökseen on kasvanut. Keskusta voittikin vuoden 2015 eduskuntavaalit Sipilän persoonan voimin. Hänen kakkaransa ja yrityselämäuransa vetosivat suomalaisiin.

Hallituksen kokoonpano on neuvottelujen tulos

Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa pääministerin valintaan tai hallituksen kokoonpanoon on monen lukon takana.

Parlamentaarisen käytännön mukaisesti pääministeriksi nousee suurimman puolueen puheenjohtaja. Äänestäjä voi vaikuttaa jossain määrin pääministerin valintaan valitsemalla todennäköisesti suurimman puolueen ehdokkaan.

Hallituksen kokoonpanoon vaikuttaminen on tätäkin sumeampaa. Suurellakin kannatuksella voi jäädä hallituksen ulkopuolelle, jos hallitusohjelmasta ei synny yhteisymmärrystä.

Näin kävi Timo Soinin johtamalle perussuomalaisille vuoden 2011 jytkyn jälkeen. Soini oli valmis hallitukseen, mutta puolueen eduskuntaryhmä harasi vastaan. Poliittisen umpisolmun jälkeen synnytettiin Jyrki Kataisen (kok.) sixpack-hallitus. Vuonna 1995 synnytettiin laman varjossa Paavo Lipposen (sd.) sateenkaarihallitus.

Kumpikin kokoonpano on tuomittu liian laajapohjaiseksi, vaikka vaalien tulos ja poliittinen tilanne pakottivat äärilaidoilla olevat puolueet sietämään toisiaan.

Osa kansalaisista äänestää hallitushalukkuudesta tai -kyvykkyydestä huolimatta omaa puoluettaan, vaikka uskottavuus ja halu päästä hallitukseen ovat merkittäviä asioita aikaisempaa useammalle äänestäjälle.

Perussuomalaisilla hallituspohja on kymmenen kärkiteeman joukossa. Puolueen vahva kannatus mutkistaisi hallituskuvioita, sillä muut puolueet suhtautuvat ristiriitaisin tuntein hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.

Muissa puolueissa perussuomalaisia ei haluta demonisoida eikä antaa sille marttyyripisteitä. Kaikkien puolueiden kannattajista löytyy sellaisia, jotka eivät halua missään tapauksessa maahanmuuttovastaista puoluetta samaan pöytään.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto nostatti myrskyn omassa puolueessaan raottamalla perussuomalaisille hallitusovia. Kukaan ei muistanut enää, että myös Touko Aalto oli varovaisen myönteinen tultuaan valituksi puheenjohtajaksi.

Kokoomuksesta SDP:n sijaan valtionhoitajapuolue

Kannatusmittausten kärjessä olevilla, vahvoiksi pääministeripuolueiksi arvioitujen SDP:n ja kokoomuksen kannattajien näkemykset eroavat toisistaan merkittävästi.

Näitä puolueita on soviteltu hallitukseen, jossa pääministeri voi olla SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tai kokoomuksen Petteri Orpo.

Orpon johtamasta kokoomuksesta on kuoriutunut kymmenessä vuodessa täysverinen valtionhoitajapuolue, mikäli on uskomista kannattajien eduskuntavaalien listaamien asioiden tärkeysjärjestystä.

Kokoomuslaisten ykkösteemat ovat valtiontalous ja velan määrä. Myös hallituspohja eli hallitukseen tulevien puolueiden rooli on merkittävä tekijä.

Valtiontalouden hoito on hallinnut tällä kuten aikaisemmillakin hallituskausilla kokoomuksen retoriikkaa. Tämä puree kokoomuksen kannattajiin.

Myös keskustalaisille valtiontalous ja velka ovat keskimääräistä merkittävämpiä teemoja. Sen sijaan keskustan alue- ja sosiaalipoliittiset painotukset poikkeavat kokoomuslaisten näkemyksistä.

Maakuntauudistus, alueiden kehityserot ja syntyvyys ja jossain määrin nuorten syrjäytyminen painottuvat keskustalaisten listalla.

Valtiontalous ei herätä
demarien intohimoja

SDP:n kannattajille valtiontalous ja velka eivät mahdu ykkösteemoiksi. Myös yrittäjien asema kiinnostaa demareita keskimääräistä vähemmän päinvastoin kuin kokoomuslaisia.

Kokoomuksesta onkin tullut täysverinen valtionhoitajapuolue, jonka kannattajille sairaiden hoito, köyhien asema ja sosiaalipoliittiset sekä työntekijöiden asemaa koskevat asiat, kuten työuupumus tai pätkätyöt ovat keskimääräistä merkityksettömiä.

Sen sijaan SDP:n kannattajien listalla työntekijöiden ja eläkeläisten asiat sekä sosiaalipoliittiset teemat ovat keskimääräistä korkeammalla kuin keskivertosuomalaisella.

Hallitusohjelma on hallituksen raamattu, jossa sovitetaan yhteen hallituspuolueiden kannat.

Irtisanomiset, palkansaajien asema ja tulokehitys sekä pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet painavat demareiden vaa´assa eduskuntavaaleissa. Myös koulutus ja sairaiden hoito vetoavat demareihin.

Puheenjohtaja Li Anderssonin vetämän vasemmistoliiton ja SDP:n kannattajat ovat, tosin eri painotuksin samoilla linjoilla. Vasemmistoliiton listalta ei löydy demarien lempilasta eli eläkkeitä eikä SDP:n kannattajat nosta koulutusta kärkiteemaksi, joka on vasemmistoliitolle merkittävä asia.

Kolmas punavihreä puolue eli vihreät nostavat listalle naisten ja miesten tasa-arvon ja luonnonsuojelun, jotka puuttuvat vasemmiston ja demareiden kannattajien kärkiteemoista.

Keskustaa uhkaa veret seisauttava vaalitappio

Keskusta on lähellä oppositiota vaalien jälkeen. Kaksi kolmesta suurimmasta tarvitaan enemmistöhallitukseen. On siten mahdollista, että oikeistopuolueet muodostavat kokoomuksen johdolla hallituksen, jos kokoomus voittaa demarit. SDP:n ja kokoomuksen näkemysten yhteensovittaminen on tuskallista.

Rinne on listannut joukon peruttavia hallituksen päätöksiä. SDP ei aio kuitata nykyisen muotoista sosiaali- ja terveysuudistusta, jos eduskunta sen hyväksyy. Kokoomus ei taivu perumisiin pääministeripuolueena. Myös muutosten nieleminen pääsylippuna Rinteenkin hallitukseen aiheuttaa nieleskelemistä.

SDP:stä ja kokoomuksesta on muodostumassa taistelupari, joka ruokkii kummankin puolueen näkyvyyttä ja kannatusta. Vihreiden nousu saattaa syödä molempien äänestäjiä.

Pekka Haaviston johtamassa vihreissä on imua sekä kokoomukseen, demareihin että vasemmistoliittoon.

Vihreiden kannattajien listalla ei kymmenen kärkiteeman joukkoon mahdu hallituksen kokoonpano. Pääministerikisa saattaa imaista puolueen kannattajat mukaansa. Viime viikonvaihteessa Lännen Median julkaiseman kyselyn mukaan Haavisto on pääministerikisan ykkönen.

Hänen jälkeensä ovat jääneet gallupykkösten puheenjohtajat Rinne ja Orpo sekä pääministeri Sipilä.

Ay-liike haluaa
neuvottelupöytiin

Ay-liikkeen kampanjointi nostaa hallituspohjan muutoksen ja pääministerin vaihtamisen tärkeyttä eduskuntavaaleissa. Monet ay-liittojen johtajat ovat ilmaisseet avoimesti muutostarpeen.

Sipilän hallitus on kävellyt moneen kertaan kolmikantaisen neuvottelujärjestelmän yli. Paluuta tuskin on enää samanlaiseen kolmikantaiseen valmisteluun, joilla sovittiin esimerkiksi 1990-luvun laman leikkauksista.

Ay-liike on joutunut puun ja kuoren väliin: tästä raosta halutaan päästä päättäviin pöytiin. Se onnistuu vain vaihtamalla hallituksen kokoonpano työntekijöille myötämielisemmäksi. Tähän ay-liike on valmis satsaamaan myös rahaa.

Joulukuussa tehdyssä Kunnallisalan kehittämissäätiön ilmapuntaritutkimuksessa työttömyys nousi vahvasti esiin, mutta vähemmän painoarvoa saivat muun maussa pätkätyöt, irtisanomiset sekä tulokehitys ja palkkaverotus.

Vaikka kaikki vastanneet puolueet olivat huolissaan työttömyydestä, vain SDP:n ja vasemmistoliiton kannattajat kantavat huolta myös työttömien toimeentulosta.

Ilmastovaalit tulevat
– vai tulevatko?

Huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut. Ilmastonmuutos mahtuu kymmenen kärkiteeman joukkoon vihreillä, vasemmistoliitolla sekä SDP:n ja kokoomuksen kannattajien joukossa.

Muita vahvemmin ilmastonmuutokseen ovat sitoutuneet vihreät ja vasemmistoliitto. Sen sijaan viherpesua tehneen keskustan kannattajat eivät nosta ilmastonmuutosta kärkisijoille, kuten eivät myöskään perussuomalaiset.

Perussuomalaisten kannattajien näkemykset ilmastonmuutoksesta poikkeavat eniten keskivertosuomalaisesta eli ilmastonmuutos löytyy vasta vajaan 50 tärkeimmän asian listan häntäpäästä.

Samassa luokassa arvostukseltaan on naisen ja miesten tasa-arvo, jolla ei näytä olevan miesvaltaiselle puolueelle juuri merkitystä. Rikollisuus, rangaistukset ja maanpuolustus ovat kannattajien listalla aivan kuten ne olivat Soininkin aikaan.

Maahanmuutto ei ole minkään puolueen kymppilistalla, vaikka kaksi kolmesta pitää maahanmuuttoon vaikuttamista eduskuntavaaleissa erittäin tai melko tärkeänä.