Varhaiskasvatusta rasittavat henkilökunnan jatkuva vaihtuvuus ja kuormittuneisuus, sairauspoissaolot sekä vaikeudet palkata uusia, päteviä varhaiskasvattajia. Näin kertoo Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tehtiin keväällä 2018 tehty pilottitutkimus varhaiskasvatuksen henkilökunnan työn imusta.
Tutkimuksen taustana ovat viime vuosina tehdyt lakimuutokset. Syyskuussa voimaan tulleen lain mukaan tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee moniammatillisena tiiminä varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia. Tutkimuksen mukaan henkilöstö kokee kuormittavaksi sen, että henkilöstöryhmät eriytyvät uuden lain takia.
Enemmistö vastaajista pitää lisäksi resursseja riittämättöminä ja moittii työn yhteiskunnallisen arvostuksen puutetta, joka heijastuu matalana palkkatasona.
Kyselyn suunnitteluun osallistui Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer.
Lähihoitaja päiväkodissa lasten kanssa
Suurin osa, 88 prosenttia, kyselyyn vastanneista ilmoitti suhtautuvansa kielteisesti viime vuoden lakiuudistukseen. Viesti kentältä kuuluu, että riskinä on päivähoitohenkilökunnan jakautuminen kolmeen henkilöstöryhmään: lastenhoitajat, varhaiskasvatuksen sosionomit ja varhaiskasvatuksen opettajat.
Uhkana koetaan näiden ryhmien eriytyvät työtehtävät ja intressiristiriidat. Lasta ei voi jakaa kolmeen osaan ja määrätä, mitä osaa kukin ammattiryhmän edustaja hoitaa tai kasvattaa. Työ päiväkodissa on kokonaisvaltaista ja tilanteet vaihtuvat koko ajan vaatien jokaisen henkilökunnan jäsenen sataprosenttista läsnäoloa. Vaaditaan myös valmiutta tarttua erilaisiin tehtäviin ja tilanteisiin heti. Juuri tästä syystä työ on niin vaativaa, tutkimuksesta tiedottava SuPer kuvailee.
Työssä imua, silti halutaan muualle
Tutkimuksen mukaan päiväkotihenkilökunta kokonaisuudessaan kokee vahvaa työn imua. Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Henkilökunnan tärkeimmät energianlähteet ovat lapset ja hyvät suhteet työtovereihin. Päiväkodeissa työskentelee vahvasti työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa.
Kuitenkin suuri osa harkitsee vaihtavansa alaa. Lastenhoitajista ja sosionomeista 55 prosenttia harkitsee alanvaihtoa ja kasvatustieteen kandeista alanvaihtoa harkitsee jopa 62 prosenttia.
Alan vaihtoa suunnittelevat kokevat enemmän kuormittuneisuutta ja vaikutusmahdollisuutensa huonommiksi. He kokevat myös työnsä emotionaalisesti kuormittavammaksi verrattuna heihin, jotka eivät ilmoita aikeita vaihtaa alaa. Suhde esimieheen tai johtajaan koetaan myös huonommaksi, kuten myös suhde työtovereihin verrattuna heihin, jotka eivät suunnittele alan vaihtoa.
Suuri osa varhaiskasvatuksen piirissä tapahtuvasta työstä on luonteeltaan tunteisiin perustuvaa. Erityisen kuormittavaksi koettiin vuorovaikutus huoltajien kanssa.
uutiskirje 
