Hiljakkoin ilmestynyt Lähiökylä on Lotta Junnilaisen väitöskirja. Viiden vuoden mittaan Junnilainen vietti lukuisia tunteja kahdessa lähiössä, joita hän kirjassaan kutsuu Routalaksi ja Hallakummuksi, havainnoi ja haastatteli asukkaita. Yhteistä lähiöille olivat vuokratalovaltaisuus ja ongelmalähiön leima.
Lähiökylään haastateltujen asukkaiden mielestä suuri syy leimautumiseen ongelmalähiöksi löytyy mediasta. Jos alueelta jotain kerrotaan, ongelmallista mainetta ei unohdeta mainita. Jos siihen ei viitata tuoreena, niin ainakin historiasta muistutetaan.
– Huono maine on tarina, joka piintyy tiettyihin alueisiin. Olihan Punavuorellakin omansa, mutta siitä ei puhuta koko ajan, Junnilainen muistuttaa.
Rakenteelliset ongelmat, kuten työttömyys, eivät synny alueella, eivätkä itsestään. Jo tuhannen oppilaan koulua suunniteltaessa pitäisi ymmärtää, että vaikeuksia on odotettavissa.
Yleensä alue rauhoittuu kypsyessään, mutta aina niin ei käy. Esimerkiksi Helsingissä metroradan läheisyys vaikuttaa alueen kehitykseen. Junnilainen mainitsee esimerkkinä Roihuvuoren, joka syrjässä metroradasta on rauhoittunut ajan myötä alueen ja ihmisten vanhetessa ja vakiintuessa.
Asuminen ongelmalähiöksi leimatussa paikassa on seikka, jonka kanssa vielä pärjää. Oma stigmatisoituminen asuinpaikan perusteella on kokonaan toista suuruusluokkaa.
– Eriarvoisuus ei synny pelkistä koulutus-, tulo- tai omaisuuseroista, vaan ihan konkreettisista ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista. Kaikki haluavat tulla kohdelluksi arvokkaina, se on välttämätöntä ihmisen omanarvontunnon säilymisen kannalta, Lotta Junnilainen toteaa.
Lotta Junnilainen: Lähiökylä. Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Vastapaino 2019.
uutiskirje 
