Paineet Kosovon kriisin ratkaisemiseksi kasvoivat ja ratkaisua haettiin monilla tahoilla keväällä 1999. Nato oli toukokuun alussa pommittanut Serbiaa jo 40 päivää.
Venäjän Kosovo-lähettiläs Viktor Tšernomyrdin matkusti 3.5. Washingtoniin tapaamaan USA:n presidentti Bill Clintonia. Viemisinään hänellä oli viesti presidentti Boris Jeltsiniltä.
Seuraavana päivänä uutisoitiin, ettei läpimurtoa tullut. Tšernomyrdin vihjaisi kuitenkin, että diplomaattinen ratkaisu on hieman lähempänä. Hänen mukaansa pääkysymys oli, millä ehdoilla Nato suostuisi lopettamaan pommitukset.
Sodan jatkuessa kasvoi huoli Naton osumatarkkuudesta. Ohjuksia harhautui naapurimaihin ja Jugoslaviassa Nato pommitti ”vahingossa” myös siviilikohteita.
Myös ydinturvallisuus huolestutti. Jugoslaviassa ei ollut ydinvoimaloita, mutta Belgradin lähellä oli kaksi kokeilureaktoria. Säteilyonnettomuudesta varoittivat sekä IAEA että Venäjän atomienergiaministeri Jevgeni Adamov. Hän sanoi Venäjän tulkitsevan mahdollisen iskun reaktoriin ydinterrorismiksi.
Nato pommitti Jugoslaviaa aluksi ”täsmäaseilla”, mutta sodan pitkittyessä käyttöön otettiin myös rypälepommit, jotka tappoivat ja haavoittivat satoja ihmisiä.
uutiskirje 
