Kansankoti muuttui pääoman paratiisiksi

Moni mieltää Ruotsin edelleen tasa-arvoiseksi kansankodiksi ja kaikkien pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden äidiksi. Mielikuva on auttamattoman vanhentunut, selviää sosiologian emeritusprofessori Göran Therbornin kirjasta Kadotettu kansankoti – Kuinka pääoma kaappasi Ruotsin.

Therborn on aloittanut ruotsalaisen yhteiskunnan analyysin jo 1960-luvulla. Viime aikoina hän on johtanut yhdessä Daniel Suhosen kanssa ammattiliittojen ajatushautomon Katalysin tutkimushanketta Klass i Sverige, joka tarkastelee Ruotsin luokkayhteiskunnan historiallista kehitystä.

Sääty-yhteiskunnan murtumisesta alkanut pitkä tie kohti harvainvallan supistumista, eriarvoisuuden vähenemistä ja laajempia yhteiskunnallisia oikeuksia kääntyi Therbornin mukaan äkisti päinvastaiseen suuntaan 1980-luvulla.

Taustalla oli siirtyminen teollisuuskapitalismista kohti finanssikapitalismia. ”Pieni sosiaalidemokraattien taloudellinen johtoryhmä” alkoi ajaa taloudellisen kriisin nimissä suuria myönnytyksiä markkinavoimille.

”1980-luvun alussa sosiaalidemokraattinen puolue- ja ammattiyhdistysjohto eivät olleet lainkaan ylpeitä työväenliikkeen juuri ottamista edistysaskeleista, eikä heillä ollut pienintäkään halua jatkaa niiden pohjalta eteenpäin”, Therborn korostaa.

Poliitikot alkoivat toimia yhä enemmän yhdessä bisnesmaailman vaikuttajien kanssa.

Yhdysvaltojen ja Etelä-Afrikan tiellä

Loppu on historiaa – paljolti samaa kuin Suomessa ja kaikkialla länsimaissa. Tulo- ja varallisuuserot ovat revähtäneet, suureksi osaksi poliittisten päätösten seurauksena: pääomaveroa ja yhtiöveroa on alennettu, ja kaikki omaisuuden verottaminen on asteittain lakkautettu.

Julkisia toimintoja on leikattu, yksityistetty ja kilpailutettu. Työpaikoilla tahti on kiristynyt ja kontrolli lisääntynyt samalla, kun yhä useammat syrjäytyvät työelämästä ja yhteiskunnasta kokonaan.

Yllätyksenä tulee se, että juuri Ruotsissa eriarvoistumiskehitys on ollut erityisen voimakasta. Vuosina 1977–1995 palkkojen osuus kansantulosta pieneni Ruotsissa 17 prosenttiyksikköä, kun samaan aikaan thatcherilaisessa Isossa-Britanniassa se putosi 9 prosenttiyksikköä.

Vuonna 2017 ruotsalaisten rikkain kymmenys omisti 78 prosenttia kaikkien kotitalouksien varallisuudesta ja rikkain sadasosa 42 prosenttia, mikä vastaa Yhdysvaltojen ja Etelä-Afrikan tilannetta. Vastaavat luvut olivat Suomessa 63 ja 31.

”Rahoituspääoman suorittama kansankodin kaappaus on johtanut valtavien rikkauksien kasaantumiseen pienelle vähemmistölle”, Therborn summaa.

Ruotsalaismiljardöörien yhteenlaskettu varallisuus on lähes yhtä suuri kuin koko valtion netto-omaisuus lisättynä koko valtion eläkejärjestelmän arvolla. Miljardöörien määrä on vuosina 1997–2017 kasvanut 35:stä 187:ään.

Suhteellisesti köyhien osuus on puolestaan vuosina 1991–2016 yli kaksinkertaistunut 7:stä 16 prosenttiin, kaikkein eniten yksinhuoltajien keskuudessa – 11:stä 33 prosenttiin. Tilastot ja avustusjärjestöt kertovat myös absoluuttisesta köyhyydestä ja ”vakavasta aineellisesta köyhyydestä”, jolloin ihmisellä ei ole varaa moniin normaaliin elämään kehittyneissä yhteiskunnissa kuuluviin menoeriin.

Bisnes tunkeutuu peruspalveluihin

Kouluopetus sekä hoito- ja hoiva-ala on annettu Ruotsissa paljolti yksityisten firmojen käsiin. Kansalaisista on tehty kuluttajia, joiden ”valinnanvapautta” porvaripuolueet sanovat ajavansa. Esimerkiksi koululaisten vanhemmat kokevat kuitenkin lukiovalintaa ympäröivät valtavat mainoskampanjat pikemminkin ahdistavina. Markkinointi onkin usein ainoa asia, jonka uudet kilpailevat koulujen ylläpitäjät osaavat, Therborn ironisoi. Yksityisten firmojen kilpailu on johtanut esimerkiksi todistusten arvosanojen vedättämiseen.

Vuonna 2017 ruotsalaisten rikkain kymmenys omisti 78 prosenttia kaikkien kotitalouksien varallisuudesta ja rikkain sadasosa 42 prosenttia, mikä vastaa Yhdysvaltojen ja Etelä-Afrikan tilannetta.

Kun yritysten johtamisopit on otettu käyttöön julkisellakin sektorilla, pääoman ja työn vastakkaisuus on levinnyt koko yhteiskuntaan: esikouluihin, yliopistoihin, sairaaloihin, terveyskeskuksiin, vanhainkoteihin, kuntien ja valtion hallintoon, Therborn luettelee. Opettajien, lääkärien ja sairaanhoitajien työ alistetaan yritystalouden pyrkimyksille – ammatillinen tietotaito ja kokemus sivuutetaan.

”Älkää toistako meidän virheitämme!” vetosi suomalaisiin Ruotsin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Jonas Sjöstedt vieraillessaan Suomessa eduskuntavaalien alla. Hän viittasi juuri koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen – ja oli Therbornin kirjankin valossa harvinaisen oikeassa.

Göran Therborn: Kadotettu kansankoti – Kuinka pääoma kaappasi Ruotsin, suomentanut Kaisa Sivenius, Vastapaino 2019, 175 sivua.