Suomen EU-puheenjohtajuus alkoi tilanteessa, jossa uusi Euroopan parlamentti vasta järjestäytyy ja uuden komission aloittamiseen menee vielä kuukausia. Unionin lainsäädäntötyön kannalta Suomen kolmatta kertaa hoitama puheenjohtajuus on siksi hiljaiseloa.
Lainsäädäntötyön puute ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomen puheenjohtajuus jäisi vaille kunnon sisältöä, toteaa SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä blogissaan.
Päinvastoin nyt on arkisen lainsäädäntötyön sijaan tarve ja tilaisuus vetää suuria linjoja. Jos kunnianhimoa ja taitoa riittää, Suomi voi Ristelän mukaan nyt nousta keskeiseksi EU:n uudistajaksi, mihin viime viikolla julkaistu Suomen puheenjohtajuuden ohjelma sisältää hyviä aineksia.
Komission ohjelma ja kaksi strategiaa
Vaalikauden vaihtumisesta seuraava linjanvedon paikka liittyy uuden Euroopan komission ohjelmaan. Kun uusi komissio syksyllä nimetään, se neuvottelee pikaisella aikataululla itselleen työohjelman. Ohjelma valmistellaan komissiossa sen uuden puheenjohtajan johdolla, ja hänen parlamentille esittämiensä painopisteiden pohjalta. Myös puheenjohtajamaalla on tärkeä rooli, kun EU-instituutiot etsivät yhteistä näkemystä tulevan kauden tavoitteista.
Komission ohjelman ohella EU:lle valmistellaan Suomen puheenjohtajakaudella kahta unionin tulevaisuutta vahvasti määrittävää strategiaa: pitkän tähtäimen ilmastostrategiaa sekä uutta kestävän kasvun ja kilpailukyvyn strategiaa. Suomen puheenjohtajuuden ohjelmassa nämä kaksi strategiaa kytketään toisiinsa asettamalla viimeksi mainitun tavoitteeksi kehittää EU:sta maailman kilpailukykyisin ja sosiaalisesti ehein vähähiilinen talous.
Yhteinen visio vähähiilisyyteen siirtymisestä
Strategioiden laatiminen voi kuulostaa arkielämälle kaukaiseksi jäävältä paperien pyörittelyltä, mutta siitä ei tässä tapauksessa ole kyse. Edellä mainittua kestävän kasvun strategiaa edeltänyt Eurooppa 2020 -strategia on pian kymmenen vuotta viitoittanut EU:n jäsenmaille antamaa talouspoliittista ohjeistusta ja vakiinnuttanut esimerkiksi Suomen politiikkaa vahvasti hallitsevan tavoitteen 75 prosentin työllisyysasteesta. Yhtä lailla selvää on, että EU:n yhteiset ilmastotavoitteet tulevat ohjaamaan yhä enemmän jäsenmaissa tehtäviä ratkaisuja.
Ohjelmien ja strategioiden lisäksi EU:ssakin on tietysti kyse myös rahasta. EU:n rahankäytön suurista linjoista päätetään monivuotisissa rahoituskehyksissä, joista seuraava koskee vuosia 2021–2027. Suomen tavoitteena on, että jäsenmaiden neuvottelut rahoituskehyksestä saadaan sen puheenjohtajakaudella valmiiksi. Ilmastopainotukset näkyvät tässäkin: tulevan rahoituskehyksen tulisi Suomen puheenjohtajuusohjelman mukaan selkeästi edistää ilmastotavoitteita ja nostaa niiden osuus 25 prosenttiin EU:n budjetista.
Jos Suomen puheenjohtajakauden tavoitteet toteutuvat, EU:lla on ensi vuodenvaihteessa yhteinen visio siitä, miten Euroopan siirtyminen vähähiiliseen talouteen hoidetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Se on kunnianhimoinen ja äärimmäisen vaativa tavoite, mutta samalla se on varmasti myös hanke, jolle kasvava joukko eurooppalaisia on valmis antamaan tukensa. Suomen vastuu ja kunnia on nyt näyttää tietä.
uutiskirje 
