Pohjoisen Libyan rannikkoseudut ovat nykypäivän orjuuden pesäpaikka. Sotajoukot ja ihmiskauppiaat vangitsevat Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia maalla ja merellä ja lähettävät pidätyskeskuksiin.
Siitä hetkestä lähtien kun siirtolaiset astuvat Libyan maaperälle, he altistuvat tappamiselle, kidutukselle, raiskauksille, mielivaltaisille pidätyksille ja laittomalle vapaudenriistolle, kertoo raportti, jonka on julkaissut YK:n turvallisuusneuvoston alainen Support Mission in Libya (UNSMIL).
Libyan hallitus, siinä määrin kuin sellaisesta ylipäätään voi puhua, ei ole tehnyt asiaintilalle mitään. Se on päinvastoin lisännyt pidätyskeskusten kapasiteettia, ja tehnyt sen EU:n avustuksella.
Zintanin keskuksen siirtolaisista yli 80 prosenttia on saattanut saada tuberkuloosin.
Orjakauppaa ja kidutusta
Ihmiskauppiaille siirtolaiset ovat vain kauppatavaraa.
”Keskuksissa säilötyt siirtolaiset kärsivät systemaattisesti nälässä pitämisestä ja rajusta pahoinpitelystä, heitä poltetaan kuumalla metallilla ja heille annetaan sähköiskuja, tarkoituksena kiristää rahaa siirtolaisten perheiltä”, UNSMILin raportti kuvaa.
Ihmiskauppiaiden toinen ansaintamalli on lahjoa hallituksen virkamiehiä ja myydä siirtolaisia työvoimaksi, käytännössä orjuuteen.
Jos siirtolaiset onnistuvatkin välttämään ihmiskauppiaat ja Libyan hallituksen joukot, eurooppalaiset partioalukset pysäyttävät heidän laivansa Välimerellä ja palauttavat ne Libyaan. EU on investoinut miljoonia euroja Libyan rannikkovartiostoon ”tehokkaan rajavalvonnan” nimissä, täysin tietoisena siitä, että palautettavia odottaa Libyassa vain loputon alistaminen ja hyväksikäyttö.
Oxfam, Human Rights Watch ja kymmenet muut kansainväliset järjestöt ovat tuominneet EU:n toiminnan ja kutsuneet sitä rikoskumppanuudeksi.
Pidätyskeskukset tautihautomoita
Libyan sisäministeriön kontrolloimissa pidätyskeskuksissa säilytetään sadoittain siirtolaisia ylikansoitetuissa tiloissa vailla kunnollista ilmanvaihtoa tai juomavettä. Keskukset muodostavat vakavan terveysuhan, sillä vessojen tukkeutuminen johtaa siihen, että jätteet kasautuvat sellien lattioille päiväkausiksi. Taudit leviävät keskuksissa.
Kun Lääkärit ilman rajoja -järjestö vieraili Zintanin pidätyskeskuksessa, se kuvaili tilannetta katastrofiksi. Sadoilla pidätetyillä oli käytössään vain neljä huonosti toimivaa wc:tä, heillä ei ollut suihkuja ja vettä vain silloin tällöin.
– Pidätyskeskuksiin kasatut siirtolaiset kärsivät muun muassa tuberkuloosista, hivistä ja ihotaudeista, kertoo tohtori Hussein Hassan, maailman terveysjärjestö WHO:n hätätilannekoordinaattori.
Tuberkuloosiseulontaa tehtiin jo tammikuussa, mutta sairastuneet pidettiin samoissa tiloissa terveiden kanssa. Tohtori Hassanin mukaan tuberkuloosiin sairastuneet ovat entistä huonommassa tilassa jäätyään vaille säännöllistä lääkitystä ja muuta hoitoa.
”Avun saantia rajoitetaan”
Irish Times -lehdelle vuodetussa YK:n sisäisessä raportissa sanotaan, että Zintanin keskuksen siirtolaisista yli 80 prosenttia on saattanut saada tuberkuloosin.
”Lisäksi monet kärsivät aliravitsemuksesta, ripulista, hengitystiesairauksista sekä riittämättömästä terveydenhoidosta. Lapsia ja aikuisia säilytetään samoissa kammottavissa olosuhteissa”, sanotaan Lääkärit ilman rajoja -järjestön lausunnossa.
Tilanne ei ole kohentumassa. Libyan laki kieltää julkiset terveyspalvelut muilta kuin maan kansalaisilta, mutta sen lisäksi humanitaaristen järjestöjen pääsyä pidätyskeskuksiin rajoitetaan, joten sairaat siirtolaiset eivät saa kunnon hoitoa niiltäkään.
– Meidät on hylätty tänne. En voi palata eikä kukaan halua meitä minnekään. En tiedä, missä minun paikkani maailmassa on, eritrealainen pakolainen kertoi Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.
lehti 