Moderni rahateoria eli MMT on 1990-luvulla kehittynyt jälkikeynesiläisen taloustieteen haara. Monet MMT:n perusajatuksista tulevat jälkikeynesiläisen teorian klassikoilta, kuten John Maynard Keynesiltä, Michal Kalec-kilta, Abba Lerneriltä ja Hyman Minskyltä. Perinteisestä jälkikeynesiläisestä teoriasta MMT kuitenkin eroaa siinä, että se antaa erityistä painoarvoa rahapoliittiselle suvereniteetille.
MMT:n mukaan rahapoliittisesti suvereeneja valtioita ovat kaikki, jotka laskevat liikkeelle oman valuuttansa, eivät ole velkaantuneet merkittävästi vieraassa valuutassa ja käyttävät kelluvaa valuuttakurssia.
MMT:ssä korostetaan, että rahapoliittisesti suvereenit valtiot eivät voi koskaan ajautua maksukyvyttömiksi toisin kuin muut valtiot, sillä ne pystyvät aina viime kädessä rahoittamaan kulutuksensa keskuspankkinsa avulla. Useimmiten tosin jo kansainväliset luotonantajat tiedostavat, että rahapoliittisesti suvereenien valtioiden velkakirjoihin ei liity maksukyvyttömyysriskiä ja niiden riskipreemiot ovatkin tämän vuoksi alemmat.
Ensimmäisen kerran MMT alkoi saavuttaa runsaampaa mediahuomiota eurokriisin aikaan 2010-luvun alkupuolella. MMT:n avulla kyettiin selittämään, miksi nimenomaan jotkut eurovaltiot ajautuivat rahoitusongelmiin, vaikka osa muista länsivaltioista oli niitä pahemmin velkaantuneita.
Todellisen läpimurron MMT teki kuitenkin tämän vuoden alussa, kun Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen uusi supertähti kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez nosti MMT:n esiin eri puheenvuoroissaan.
MMT:n nousu johti nopeasti vastareaktioon. Niin Suomessa kuin maailmallakin monet valtavirran ekonomistit ovat lytänneet MMT:n. Valitettavan usein näistä puheenvuoroista on kuitenkin paistanut läpi, että kriitikot eivät tunne edes MMT:n perusteita.
Tyypillisissä kritiikeissä MMT-tutkijoita on syytetty siitä, että he kuvittelevat valtioiden voivan kuluttaa rajattomasti.
Johtavat MMT-tutkijat kuitenkin korostavat jatkuvasti, että reaalisten resurssien rajallisuus asettaa rajoitteet julkiselle kulutukselle. He painottavat, että rahapoliittisesti suvereenien valtioiden ei tarvitse pyrkiä vähentämään alijäämiään tai velkaantumistaan luottomarkkinoiden rangaistuksen pelossa. Niiden on turvauduttava kireämpään finanssipolitiikkaan kuitenkin inflaation kiihtymisen uhatessa.
MMT:n avulla talouspolitiikan todellisia rajoitteita pystytään ymmärtämään aiempaa paremmin. Toisaalta vaikka luottomarkkinoiden valtaa onkin aiemmin liioiteltu, kohtaavat useimmat rahapoliittisesti suvereenit valtiot muita ulkoisia rajoitteita. Erityisesti heikko valuuttakurssi voi vaikeuttaa autonomisen talouspolitiikan toteuttamista myös rahapoliittisesti suvereeneissa valtioissa.
Eräs löperön MMT-kritiikin huonoista puolista onkin ollut se, että MMT:n todelliset ongelmakohdat ovat jääneet huomiotta, kun keskustelua ovat hallinneet höpsöt hyperinflaatiohöpinät.
Kirjoittaja on tutkijana Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa
lehti 