Syyskuun puolessavälissä venäläinen Kommersant-lehti uutisoi Venäjän ja Valko-Venäjän taloussopimuksesta. Lehti oli saanut käsiinsä 6. syyskuuta allekirjoitetun aiesopimuksen, joka ei ole julkinen. Uuden sopimuksen mukaan Venäjä ja Valko-Venäjä muodostavat viimeistään vuonna 2021 yhteisen talousalueen yhdistämällä vero- ja siviililakinsa, ja luomalla yhteisen pankkitarkastuksen, energia- ja tullihallinnon. Lisäksi maksujärjestelmät, investointisuoja ja talous- ja teollisuuspolitiikka on tarkoitus harmonisoida.
Sopimuksen toteutuessa Valko-Venäjä ja Venäjä yhdistyisivät keskenään tiiviimmin kuin Euroopan unionin jäsenmaat. Kumppanina ne olisivat epätasa-arvoisia, Venäjän kansantuote on yli 29 kertaa suurempi kuin Valko-Venäjän. Vaikea kuvitella, että ”yhdistäminen” ja ”harmonisointi” voisi tarkoittaa muuta kuin Venäjän lakien ja käytäntöjen ulottamista Valko-Venäjälle.
Sopimuksen allekirjoittaminen ei vielä tarkoita, että mitään näistä kunnianhimoisista suunnitelmista toteutettaisiin.
Valko-Venäjä ja Venäjä perustivat valtioliiton jo vuonna 1999, vuosituhannen alun suunnitelmien mukaan Venäjän ruplan olisi pitänyt olla maiden yhteinen valuutta vuonna 2005. Silloiset sitoumukset jäivät toteutumatta, eikä Valko-Venäjän itsevaltaisella presidentillä Aljaksandr Lukašenkalla ollut aikeita toteuttaa niitä. Valtioliittoprojekti on aina kaivettu naftaliinista kun Lukašenka on tarvinnut jotain Venäjältä, ja se on sullottu sinne takaisin heti kun jotain tarvitaan länneltä.
Viimeksi Lukašenka kääntyi länteen kun Venäjä valloitti Krimin ja perusti nukkehallituksia Itä-Ukrainaan. Säikähtänyt Lukašenka tuki Ukrainan hallitusta, ja sai diplomaattisen voiton kun rauhansopimuksia tultiin neuvottelemaan Minskiin.
Taloudellisesti sota ja epäsuorasti vaikuttaneet sanktiot olivat Valko-Venäjälle katastrofi, kansantuote laski lähes kolmanneksella. Talousongelmat lienee syy uusille askeleille Venäjän suuntaan.
Vuonna 2018 Venäjä ilmoitti Valko-Venäjälle, että lainoja ei tipu ja halpaa öljyä ei virtaa mikäli valtioliittoprojekti ei edisty. Mikään muu Euroopan maa ei Valko-Venäjää tue, mutta Kiina on lapioinut Lukašenkalle miljardeja.
Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa, mutta laajentuminen kiinnostaa lähinnä alueille, joiden asukkailla on ainakin osittain venäläinen tai venäjänkielinen identiteetti (kuten Transnistriassa, Krimillä ja Itä-Ukrainassa), tai jossa venäjä on ainakin hallinnon kieli ja lingua franca (kuten Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa). Näillä reunaehdoilla Valko-Venäjä on miltei ainoa mahdollinen suunta, johon Venäjä voisi vielä laajeta.
Lukašenka tuli valtaan vuonna 1994 vastareaktiona liberalismille ja Neuvostoliiton hajoamiselle. Hän on muuttanut maansa eläväksi Neuvostoliitto-museoksi, todennäköisesti hän hallitsee niin kauan kuin terveys sen sallii.
Venäjä tuskin käyttää voimakeinoja niin kauan kuin Lukašenka on vallassa. Mutta viimeistään silloin kuin valta joskus vaihtuu, Venäjä voi kaivaa esille kaikki lukuisat sopimukset, joita ei ole täytetty.
Se voi olla itsenäisen Valko-Venäjän viimeinen päivä.
Kirjoittaja on matematiikan maisteri Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistosta.
lehti 