EU:n komissio on julkistanut arvionsa vesipuitedirektiivin eli EU:n vesilainsäädännön toimivuudesta. Kaksi vuotta kestäneen uudelleenarvioinnin tuloksena komissio katsoo, että vesipuitedirektiivi on tarkoitukseensa sopiva eikä sitä ole tarpeen muuttaa tai heikentää. EU:n jäsenmaiden tulisi noudattaa vesipuitedirektiiviä sellaisenaan ja panna se täytäntöön täysimääräisenä.
– Teollisuus ja osa jäsenvaltioista lobbasivat äänekkäästi lainsäädännön vaatimusten keventämisen puolesta. Komission suoraselkäinen johtopäätös on ennen kaikkea järjen voitto, iloitsee WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen järjestön tiedotteessa.
Komissio perusteli kantaansa sillä, että lain tavoitteet ovat yhtä merkityksellisiä nyt kuin ne olivat sen hyväksymisajankohtana ja että laki on jo nyt johtanut vesistöjen aiempaa parempaan suojeluun sekä tulvariskien hallintaan.
Määräaikaa on lykätty vuoteen 2027.
Tavoitteet saavuttamatta
Vesipuitedirektiivi on yksi EU:n kunnianhimoisimmista ympäristölainsäädännöistä, mutta sen tavoitteita ei ole saavutettu. Komission uudelleenarvioinnissa todetaan, että tavoitteiden saavuttamisen viivästyminen johtuu suurelta osin riittämättömästä rahoituksesta ja hitaasta täytäntöönpanosta, ei lainsäädännön puutteista.
Vesipuitedirektiivillä on sekä kansalaisten että tutkijoiden vankka tuki: viime keväänä lähes 400 000 kansalaista allekirjoitti EU:n vesilainsäädännön heikentämistä vastustavan vetoomuksen, ja viime viikolla yli 5 500 tutkijaa ympäri Euroopan liittyi vesipuitedirektiiviä puolustavien joukkoon.
Takarajaa jatkuvasti siirretty
Vuonna 2000 hyväksytyllä direktiivillä EU-maat sitoutuivat saattamaan kaikki vesistönsä hyvään ekologiseen tilaan jo vuoteen 2015 mennessä, mutta takarajaa on matkan varrella siirretty vuoteen 2027.
Tällä hetkellä vain 40 prosenttia EU:n sisävesistä on hyvässä ekologisessa tilassa. Hyvä ekologinen tila tarkoittaa esteettömiä vesistöjä, joissa on elämää ja joiden vedenlaatu on hyvä.
Direktiivin heikentäminen olisi tarkoittanut vesiensuojelun tavoitetasojen madaltamista ja määräajan lykkäämistä edelleen. Suomessa se olisi voinut esimerkiksi vaikeuttaa entisestään puuttumista vesivoiman ympäristöhaittoihin ja vedenlaatua heikentävään toimintaan.
uutiskirje 
