Läntisessä Senegalissa M’Bourin kaupungissa asustava yksitoistavuotias Fatoumata Binta joutuu heräämään aamuvarhaisella ja lähtemään veljiensä Iphraiman ja Ismailan kanssa noutamaan vettä joesta monen kilometrin päässä kotoa.
Bintan kotikaupunki kärsii usein vesikatkoista. Koronaviruksen vuoksi hänen perheensä tarvitsisi tavallista enemmän vettä, jotta he pystyisivät pesemään kätensä riittävän usein ja muutenkin ylläpitämään puhtautta.
Heillä on toinenkin syy hakea lisää vettä joesta. Lähiviikkoina muslimiperheet uhraavat karjaa tabaski-juhlan kunniaksi, ja Bintan perhe on kasvattanut vuohia myytäväksi markkinoilla juhlan alla. Vuohet vaativat paljon vettä.
– Jos ne eivät juo tarpeeksi, ne laihtuvat ja ne joudutaan myymään halvemmalla, Binta selittää.
Käymälöiden kehitysmaa
Koronan takia Fatoumata Binta ei ole ollut koulussa sitten maaliskuun. Senegalin koulut suljettiin maaliskuun 15. päivä ja niiden oli määrä aueta kesäkuun alussa. Koulujen avaaminen kuitenkin peruttiin, kun useat opettajat ympäri maan olivat sairastuneet koronaan.
Kun koulut sitten avataan syksyllä, Binta ei kenties palaa luokkaansa. Hänen koulussaan ei ole tarpeeksi vettä, Binta perustelee. Koulussa ei myöskään ole erillisiä tyttöjen ja poikien käymälöitä, eikä juuri ensimmäiset kuukautisensa saanut Binta kehtaa käyttää yhteisvessaa.
Senegalin kouluista vain yhdellä prosentilla on erilliset tyttöjen käymälät. Kun 45 kehitysmaan kouluoloja vertaillaan, Senegal jää vessa-asiassa viimeiseksi. Tyttöjä kyllä yritetään saada pysymään perusasteen kouluissa, mutta heidän puhtaustarpeensa jätetään huomiotta. Niinpä yli puolet senegalilaisista koululaistytöistä jää joskus pois koulusta kuukautisten ja puutteellisten pesumahdollisuuksien vuoksi.
Viidenneksellä ei puhdasta juomavettä
Senegalilaiset kansalaisjärjestöt ovat tunnistaneet ongelman ja jotkut ovat alkaneet järjestää epävirallisia oppitunteja ja työpajoja koulutytöille. Työpajoissa kerrotaan kuukautishygienian tärkeydestä sekä neuvotaan uudelleenkäytettävien kuukautissuojien tekoa.
– Nyt on sitten haasteena pitää kuukautissuojat puhtaina. Uudelleenkäytettävät suojathan täytyy pestä. Mutta jos ei ole pesuvettä, mitä hyötyä on tiedosta, että niitä voisi käyttää uudelleen, kysyy opiskelija Amelie Ndecky.
Senegalin koko väestöstä 49 prosentilla ei ole käytössään kunnollisia vessoja ja pesutiloja. Peräti viidenneksellä senegalilaisista ei ole myöskään turvallista juomavettä, ja heidän täytyy juoda avokaivoista ja puroista suodattamatonta, mahdollisesti juomakelvotonta vettä.
Kun tyhjää yskivästä vesihanasta ei ole apua, naiset joutuvat kulkemaan pitkiäkin matkoja puhtaan veden ja pesumahdollisuuksien äärelle. Se kuluttaa voimia ja altistaa väkivallalle. Vesipisteen läheisyys puolestaan johtaa ripulien ja alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuuden vähenemiseen.
Vesilaitoksen yksityistäminen pahensi tilannetta
Senegalin kaupungeissa vesikatkot ovat olleet yleisiä jo vuosien ajan. Tänä kesänä vedenpuute on kuitenkin ollut tavallistakin ankarampaa ja se on saanut mielenosoittajat liikkeelle niin pääkaupunki Dakarissa kuin M’Bourissakin. Monet valittavat, että vesitilanne on heikentynyt entisestään sen jälkeen kun hallitus tammikuussa luovutti vesihuollon viideksitoista vuodeksi yksityiselle Sen’eau -firmalle.
Mielenosoitusten paineessa Sen’eau ilmoitti, että vesikriisi johtuu myrskyn vaurioittamasta infrastruktuurista. Yhtiö lupasi, että vedenjakelu normalisoituu ensi vuoteen mennessä.
Tilanteen korjaantumista odotellessaan kansalaiset joutuvat käyttämään ylimääräistä rahaa veden ostamiseen. Vaikka sadekausi alkoikin heinäkuussa, vettä ei vieläkään ole tarpeeksi.
– Hanasta tulee vettä vain tipoittain, mutta vesilaskut ovat silti suuria, valittaa 23-vuotias terveydenhoitaja Fatima Faye. Fayen täytyy käyttää joka viikko 8,5 euroa veden ostamiseen.
lehti 