Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää, suomalaiset ovat oikeasti tasa-arvoisia! Elinkeinoelämä, oikeistopuolueet, heidän järjestönsä ja monenlaiset lobbarit ovat julistaneet viime päivinä, että tuloerot eivät ole kasvaneet 20 vuoteen, vaan sahanneet edestakaisin.
Suhteellisia tuloeroja mittaavalla gini-kertoimella erot näyttävätkin pysyneen melko samalla tasolla sen jälkeen, kun ne kasvoivat rajusti 1990-luvulla. Tähän on vaikutettu poliittisilla päätöksillä, kun esimerkiksi nykyinen hallitus kohdisti veronkevennykset pienituloisille ja korotti pieniä eläkkeitä ja edellinen sateenkaarihallitus näiden lisäksi nosti perusturvaa.
Eriarvoisuus ei kuitenkaan noudata suhteellisten erojen gini-mittaria. Eriarvoistuminen on työstä ja koulutuksesta syrjäyttämistä, näköalattomuutta ja tietysti myös taloudellista köyhyyttä. Eriarvoistuminen on pahentunut ja monet syrjäytetyt ovat 1990-luvun laman perillisiä useassa sukupolvessa.
Myös taloudelliset mittarit kertovat eri asioista. Kun vaikkapa 1 000 euroa ja 10 000 euroa kuussa tienaavat saavat molemmat 10 prosentin palkankorotuksen, pysyvätkö tuloerot samoina, kun ensimmäinen saa satasen ja toinen tonnin lisää kuussa? Vaikka suhteelliset erot eivät kasva, absoluuttiset erot ovat kasvaneet.
Kaikkein hälyttävin mittari on kuitenkin Suomessa ollut varallisuuserojen kasvu. Viime vuosikymmenellä varallisuuserot kasvoivat Suomessa lähes yhtä paljon kuin Venäjällä ja Ukrainassa, neljänneksi eniten koko EU:ssa. Kun Suomessa verotus vielä suosii usein perittyä listaamattomissa yhtiöissä tai vakuutuskuorissa kasvavaa omaisuutta, ei tilanne parane ilman veropolitiikan selvää muutosta. Se taas vaatii merkittävän muutoksen eduskunnan voimasuhteissa. Siksi on hyvä, että asiasta jaksetaan puhua ja kirjoittaa, vaikka keskustelu yritetään kerta toisensa jälkeen vaientaa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 1. varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.
lehti 