Kun eswatinilainen maanviljelijä Velebantfu Dlamini tilaa netistä viljelystarvikkeita, hän säästää kymmenisen euroa matkakustannuksissa eikä hänen tarvitse tehdä yhteensä 320 kilometrin matkaa tarvikkeita hakemaan ja takaisin. Matkustamisen sijaan hän voi ahertaa tilallaan.
Dlamini käyttää tilaamiseen Eswatinin (entinen Swazimaa) Kansallisen maatalouden markkinointineuvoston NAMBoardin farmikauppa-portaalia. NAMBoard myös toimittaa tilatut tarvikkeet.
– Portaalin kautta tilaaminen on kätevää, vaikka toimitus kestääkin pari viikkoa. Koronasulun aikana odotin lannoitteita kaksi kuukautta, Dlamini kertoo.
Digipalveluiden äärellä vain harva
Portaalin käyttämisen lisäksi 26-vuotias maanviljelijä kommunikoi NAMBoardin neuvojien kanssa WhatsAppilla. Hän ottaa kuvia viljelmistään, ja jos kasveissa on tauteja tai tuholaisia, neuvojat voivat auttaa diagnoosin tekemisessä ja ratkaisun etsimisessä.
– Neuvojat vierailevat luonani tuskin koskaan, mutta he ovat perillä siitä, mitä pelloillani tapahtuu. Se tarkoittaa, että heillä on enemmän aikaa vierailla muilla tiloilla, Dlamini sanoo.
Viljelijöitä on paljon, mutta Afrikassa heitä on digitaalisten palvelujen käyttäjinä vielä hyvin vähän. Afrikkalaiset pienviljelijät muodostavat digitaalisille palveluille markkinan, joka voisi olla arvoltaan lähes 2 miljardia euroa – ja joka on yli 90 prosenttisesti hyödyntämättä.
Afrikkalaisen maatalouden digitalisaatioraportti 2018-19 toteaa, että digitaalisuuden mahdollistama maatalouden muutos voisi saada useammat naiset ja nuoret kiinnostumaan maanviljelystä ja luomaan työpaikkoja myös muualle arvoketjun varrelle.
Tiedonpuute johtaa yli- ja alitarjontaan
Dlaminin käyttämän portaalin pystytti EU:n rahoittama, ilmastoälykkään ja markkinasuuntautuneen maatalouden projekti CSMA. CSMA:n entinen projektinjohtaja Bheki Ginidza sanoo, että on tarpeen voimaannuttaa kuluttajayhdistyksiä, jotta ne voivat vaatia ruualta terveellisyyttä. On tarpeen myös vahvistaa markkinoiden tiedonkeruujärjestelmiä, jotta saataisiin selville, mitä afrikkalaiset kulloinkin haluavat syödä ja miten paljon.
– Tällä hetkellä viljelijät tuottavat ilman tätä tietoa, ja se johtaa ylitarjontaan ja ruokahävikkiin. Tai sitten tuotteista on pulaa ja se nostaa ruuan hintoja, Ginidza selittää.
Kun tieto on kerätty yhteen paikkaan, sitä voidaan käyttää yhdistämään maanviljelijät ostajiin ja tavarantoimittajiin. Tällä hetkellä kaikki toimivat näppituntumalla.
– Kun tieto on koottu, se voidaan jakaa kaikille viljelijöille matkapuhelinten välityksellä. Tarvitsemme teknologiaa, joka takaa, että tieto välittyy oikeaan aikaan läpi koko arvoketjun, Ginidza sanoo.
lehti 