Suomessa ja Euroopassa kipuillaan siitä, että koronarokotteita tulee saataville tuskallisen hitaasti. Tuska on vielä paljon suurempi köyhissä maissa, joissa ei ole edes tietoa rokotusten aloittamisesta.
Vauraat maat ovat hamstranneet valtaosan tulevista rokotetoimituksista itselleen. Duke Global Health Instituten mukaan 60 prosenttia rokotteista on varattu maihin, joiden väestö on 16 prosenttia maailman väkiluvusta. Näissä maissa asuu 1,2 miljardia maailman väestöstä, joka on kaikkiaan 7,8 miljardia ihmistä.
Rikkaat maat ovat varanneet eri rokotteita moninkertaisesti asukaslukunsa määrän, huippuna Kanada viisinkertaisesti.
Kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.
Seurauksena on se, että monissa kehitysmaissa saadaan tuskin edes terveydenhoitohenkilöstö rokotettua tämän vuoden aikana.
Brittiläisen talouslehden The Economistin tutkimusyksikkö on tehnyt ennusteen, jonka mukaan useimmat kehittyneet maat saavat valtaosan asukkaistaan rokotettua tämän vuoden loppuun mennessä. Loput niistä ovat tässä vaiheessa ensi vuoden puolivälissä ja keskituloiset maat ensi vuoden lopussa.
Sen sijaan 84 maailman köyhintä maata olisi pääsemässä tällaiseen rokotuskattavuuteen vasta vuoden 2023 lopulla, ja jotkut Saharan eteläpuolisen Afrikan maat eivät ehkä vielä silloinkaan.
Rokotenationalismi vaaraksi kaikille
Näin epätasaista rokotteiden saamista on sanottu rokotenationalismiksi. Bureau of Investigative Journalists -uutistoimiston toimittajat Madlen Davies ja Rosa Furneaux sanovat kirjoituksessaan brittilehti The Independentissä jopa, että maailma on matkalla ”rokote-apartheidiin”.
Maailman terveysjärjestö WHO:n pääjohtajan Tedros Adhanom Ghebreyesusin on mukaan olemme ”katastrofaalisen moraalisen epäonnistumisen kynnyksellä”.
Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään moraalista. Useiden tutkimusten mukaan rokotenationalismi on lopulta haitaksi myös rikkaille teollisuusmaille.
Fraasi ”kukaan ei ole turvassa, ennen kuin kaikki ovat turvassa” alkaa olla jo kulunut. Mutta on turha kuvitella, etteikö globalisoituneessa maailmassa tulisi aina uusia korona-aaltoja, jos suuri osa maailman väestöstä on vielä vuosia rokottamatta. Tai sitten rikkaiden maiden olisi suljettava rajansa vielä nykyistä paljon tiukemmin useiden vuosien ajaksi.
Vielä vaarallisempaa on se, että hidas rokottaminen kehitysmaissa jättää taskuja, joissa koronavirus voi mutatoitua. Voi kehittyä entistä vaarallisempia rokotteille vastustuskykyisiä viruskantoja, jotka satavarmasti leviäisivät jossain vaiheessa myös vauraisiin maihin.
Northeastern University on verrannut tilannetta, jossa ensimmäiset 2 miljardia rokoteannosta jaettaisiin tasaisesti eri maille väkiluvun mukaan siihen, että 47 rikkainta maata monopolisoivat ne. Jälkimmäisissä globaali kuolleiden määrä on lähes kaksinkertainen verrattuna edelliseen.
Rokotehamstraus syö rikkaidenkin taloutta
Rokotenationalismi tulee kaikille – myös rikkaille maille – taloudellisesti kalliimmaksi kuin rokotteiden jakaminen globaalin tarpeen perusteella. Optimitilanne olisi, että rokotukset tapahtuisivat globaalisti samanlaisen priorisointijärjestyksen mukaan kuin nyt yksittäisten maiden sisällä. Toisin sanoen esimerkiksi kehittyneiden maiden terveitä nuoria aikuisia ei rokotettaisi ennen kehitysmaiden terveydenhoitohenkilöstöä.
Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) tutkimussäätiö teki tammikuussa laskelman, jonka mukaan maailmantalous kärsisi vähimmillään 1 500 miljardin dollarin ja enimmillään jopa 9 200 miljardin dollarin tappiot, jos rokotteita ei saada ajoissa kehitysmaihin.
Yli puolet arvioiduista tappiosta koituisi kehittyneille teollisuusmaille. Tämä johtuu siitä, että maailmantalous on kytkeytynyt lukuisilla keskinäisriippuvuuksilla yhteen. Eniten hävittävää on avoimilla talouksilla, joilla on paljon kansainvälisiä yhteyksiä.
Pahimmassa skenaariossa monien EU-maiden bkt putoaisi 3,9 prosenttia rokotenationalismin takia.
Kauppakamari ei ole ennusteineen yksin. Amerikkalainen Rand Corporation arvioi omissa laskelmissaan viime syksynä rokotenationalismin aiheuttavan globaalin 1 200 miljardin dollarin tappion vuoden aikana. Vaikka rikkaat maat pääsisivät rokotekattavuuteen, ne menettäisivät silti 119 miljardia, jos köyhimmät maat eivät saa rokotetta.
Covaxista ei nopeaa apua
Vuonna 2000 perustettiin globaali rokoteallianssi GAVI, joka yhdistää valtioita, useita YK-järjestöjä, lääketeollisuutta ja yksityisiä säätiöitä.
GAVI on saavuttanut hyviä tuloksia kehitysmaiden lasten rokottamisessa pitkään tunnettuja sairauksia kuten poliota vastaan. Nopeiden epidemioiden ratkaisijaksi siitä ei ole ollut.
Vuoden 2009 sikainfluenssaan (H1N1) kehitettiin rokote seitsemässä kuukaudessa, mutta rikkaat maat hamstrasivat rokotteet. Pandemia ehti mennä jo ohi, ennen kuin rokotteita saatiin kehitysmaihin.
Aiemmista epäonnistumisista aiottiin ottaa oppia, kun viime huhtikuussa perustettiin kansainvälinen yhteenliittymä ACT Accelerator taistelemaan koronapandemiaa vastaan. Sen neljästä ”pilarista” tunnetuin on rokoteohjelma Covax.
Covaxin oli tarkoitus estää tilanne, jossa kaikki kilpailevat vähistä rokotteista. Kansainvälisen rokotepoolin arveltiin alentavan hintoja ja vähentävän yksittäisten maiden riskejä. Suurin osa maailman maista on mukana.
Covaxin tavoitteena on jakaa tämän vuoden loppuun mennessä lähes 2,3 miljardia rokoteannosta.
Yhtään annosta ei kuitenkaan ole vielä jaettu Covaxin kautta. Covax julkisti viime viikolla suunnitelmansa siitä, miten rokotetta jaetaan eri maihin.
Duke Universityn tutkijat arvioivat, että todellisuudessa Covaxin kautta saadaan jaettua tänä vuonna vain 650–950 miljoonaa annosta.
Hitauteen vaikuttavat hyväksyntäprosessit ja tuotanto-ongelmat, mutta suurin syy on se, että vauraat maat ja EU ovat varanneet kahdenvälisillä sopimuksilla lääketehtaiden kanssa valtaosan rokotteista itselleen.
Tarvitsemastaan 38 miljardin dollarin rahoituksesta Covax on saanut vasta 11 miljardia. Puuttuva 27 miljardin summa on paljon rahaa, mutta suorastaan naurettava verrattuna edellä mainittuihin tuhansien miljardien menetyksiin.
Hyväntahtoisuuden varassa
Myös muutamat köyhemmät maat ovat tehneet kahdenvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi Etelä-Afrikka maksaa AstraZenecan rokotteesta yli kaksinkertaisen hinnan EU:hun verrattuna ja Uganda yli kolminkertaisen.
EU saa rokotteensa halvemmalla, koska se on investoinut satoja miljardeja rokotteen kehitystyöhön. Tämä on tavallaan reilua, mutta vaikkapa jollain Tshadilla tai Laosilla ei tällaiseen olisi koskaan mahdollisuuksia. Ja esimerkiksi eteläafrikkalaisia on ollut AstraZenecan koehenkilöinä, kuten toimittaja Simon Allison eteläafrikkalaisessa Mail & Guardian -lehdessä huomauttaa.
Nykytilanteessa kehitysmaiden rokotteiden saaminen on vauraampien hyväntahtoisuuden varassa. Useat maat ja EU ovat luvanneet myydä tai lahjoittaa varaamansa ylijäämäiset rokotteet köyhemmille, mutta eivät ole kertoneet, milloin näin tapahtuu. Ainoastaan Norja on luvannut jakaa rokotteita samassa tahdissa oman väestön rokottamisen kanssa.
Esimerkiksi kansalaisjärjestö People’s Vaccine Alliance esittää ratkaisuksi kakun kasvattamista, ettei kaikkien tarvitsisi kilpailla samasta pienestä kakusta.
Intian ja Etelä-Afrikan aloite
Lähes sata maata on allekirjoittanut Etelä-Afrikan ja Intian lokakuussa maailman kauppajärjestö WTO:lle tekemän aloitteen, jolla lääketehtaat luopuisivat koronalääkkeiden ja -rokotteiden immateriaalioikeuksistaan (kuten patenteistaan) pandemian ajaksi. Perusteluna on globaali hätätila. Muun muassa WHO ja Lääkärit ilman rajoja -järjestö kannattavat aloitetta.
Vauraat teollisuusmaat torjuivat ehdotuksen jälleen viime viikolla. Niiden mukaan aloite poistaisi lääkeyhtiöiltä kannustimet ottaa kehitystyön riskit.
Kansalaisjärjestöt huomauttavat, että lääkeyhtiöt ovat saaneet tuotekehitykseen paljon julkista rahaa. Ja koska yhtiöiden sopimukset eri maiden kanssa eivät ole julkisia, ei ole tietoa, minkä suuruisia voittoja ne saavat koronarokotteista.
Lääketehtaiden mukaan patenttien poistaminen ei auttaisi, koska maailmassa ei ole riittävästi kehittyneitä tehtaita ja koulutettuja työntekijöitä koronarokotteiden tuotantokapasiteetin suureen lisäykseen.
Tämä lienee osittain totta, joskaan kaikkien rokotteiden tuotantoprosessia ei pidetä yhtä vaativana.
Laajamittaiset rokotukset kehitysmaissa kohtaavat joka tapauksessa monia ongelmia, kuten heikko hallinto ja infrastruktuuri, koulutettujen rokottajien puute ja eräiden rokotteiden vaatima säilytys hyvin kylmässä.
Olisikin järkevää ryhtyä nopeasti toimiin kehitysmaiden asukkaiden rokottamiseksi, jos halutaan päästä kaikkien kannalta optimaaliseen lopputulokseen. Globaalit massarokotukset eivät missään tapauksessa ole helppo urakka, eikä viivyttely paranna tilannetta.
Katso myös: Modig patistaa von der Leyenia pitämään lupauksensa: rokotteita toimitettava kehittyviin maihin
uutiskirje 
