Viime viikolla julkaistussa Cambridge Sustainability Commissionin tutkimusraportissa selvitettiin kasvihuonekaasujen päästöjen kasvua vuodesta 1990 vuoteen 2015. Raportin mukaan vaurain kymmenesosa maailman väestöstä aiheutti lähes puolet päästöjen kasvusta. Jos huomioon otetaan vain vaurain viisi prosenttia, heidän kontolleen tuli peräti 37 prosenttia kasvusta.
Maapallon tämänhetkisestä väestöstä kymmenen prosenttia on 780 miljoonaa ihmistä ja viisi prosenttia 390 miljoonaa.
Euroopan unionin sisällä varakkain 10 prosenttia aiheutti 27 prosenttia päästöistä, mikä on saman verran kuin mitä tuotti köyhempi puolikas EU-kansalaisista.
Väestön rikkain prosentti tuottaa 15 prosenttia päästöistä.
Myös EU:n tasolla päästöjä aiheuttava kulutus on noussut nimenomaan ylimmissä varallisuusluokissa, kun alimmissa se on jopa laskenut.
Lukuihin sisältyy epävarmuutta. Yksityisen kulutuksen osuudeksi kaikista päästöistä arvioidaan raportissa 72 prosenttia, mutta siinä huomautetaan elinkaarianalyysin tekemisen ongelmista.
Raportissa halutaan kiinnittää huomiota ilmasto-oikeudenmukaisuuteen. Sen mukaan varakkaimpien pitää pienentää hiilijalanjälkeään eniten.
Tutkimuksen johtava kirjoittaja Peter Newell sanoi raporttia julkistettaessa, että ”saastuttava eliitti matkustaa eniten, ajaa eniten suurimmilla autoilla ja asuu suurimmissa taloissa, joiden lämmityksen he pystyvät helposti kustantamaan, joten heillä ei yleensä ole huolta talojensa lämmöneristyksen tasosta”.
Mahdollisuus valintoihin
Newellin mukaan varakkaimpien on yksinkertaisesti lennettävä vähemmän ja ajettava vähemmän: ”Vaikka heidän katumaasturinsa toimisivat sähköllä, rasittaa sekin energiajärjestelmää ja lisäksi on otettava huomioon autojen valmistuksessa syntyneet päästöt.”
Paljon lentävät rikkaat voivat ajatella kuittaavansa päästöt tukemalla puiden istutusta sekä hiilidioksidin talteenottoa. Tämä ei Newellin mukaan riitä. Tällaisten keinojen vaikuttavuus on kiistanalainen, eikä niiden pitkäaikaisesta merkityksestä ole näyttöä.
Newell sanoi The Independent -lehdelle, että raportissa pyritään pääsemään irti ajattelusta, jonka mukaan ilmastokriisin ratkaisemisessa olisi kyse joko pelkästään yksilötason tai pelkästään järjestelmätason muutoksista.
Newellin mukaan tarvitaan molempia. Politiikan tasolla on ohjattava varakkaita pienentämään hiilijalanjälkeään. Pienituloisilla taas kyse on paljolti siitä, ettei heillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia toisenlaisiin valintoihin. Siksi hallitusten olisi luotava heille mahdollisuuksia ”tarjoamalla oikeanlaista infrastruktuuria kuten vähähiilistä liikennettä tai auttamalla heitä lämmittämään kotejaan tehokkaammin”.
Raportin (Britanniaa koskevien) politiikkasuositusten mukaan pitäisi toteuttaa lentovero, joka kasvaa vuosittaisten lentojen määrän mukaan. Katumaastureiden ja muiden paljon saastuttavien autojen myynti ja markkinointi tulisi kieltää. Oikeudenmukaista siirtymää olisi edistettävä tukemalla sähköistä julkista liikennettä ja kunnallisia energiasuunnitelmia.
Lisäksi raportissa kannatetaan ehdotuksia, joissa kannustetaan vähentämään lihansyöntiä ja ruokahävikkiä sekä vaihtamaan sähköautoihin ja aurinkoenergiaan.
Globaali eriarvoisuus
Edellä kuvatussa Cambridgen raportissa on siis kysymys päästöjen kasvusta. Oxfam-avustusjärjestö puolestaan julkaisi syyskuussa raportin, jossa arvioitiin päästöjen kokonaisjakautumaa samalla aikavälillä 1990–2015. Tuona aikana päästöjen kokonaismäärä kasvoi kaksinkertaiseksi.
Yhdessä Tukholman ympäristöinstituutin kanssa tehdyn Oxfamin raportin laskelma on hätkähdyttävä: sen mukaan maailman väestön rikkain 1 prosentti aiheutti yli kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin maailman köyhin 50 prosenttia. Tämä vaurain sadasosa tuotti 15 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, kun köyhimmän puolikkaan osuus oli vain 7 prosenttia.
Rikkaimman sadasosan suurimmat yksittäiset päästölähteet olivat lento- ja automatkustus.
Varakkain 10 prosenttia kulutti kyseisten 25 vuoden aikana lähes kolmasosan maapallon jäljellä olleesta hiilibudjetista. Hiilibudjetilla tarkoitetaan sitä hiilidioksidin määrää, joka vielä voidaan päästää ilman että ilmasto lämpenee yli 1,5 astetta verrattuna esiteolliseen aikaan.
Cambridgen tuoreessa raportissa esitetään laskelma, jonka mukaan 1,5 asteen tavoitteessa pysytään, jos vaurain kymmenesosa ihmisistä vähentää päästöjään 10 prosentilla ja vaurain sadasosa 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Silloin maailman väestön köyhin puolikas voisi vielä kolminkertaistaa nykyiset päästönsä.
Myös Oxfam esitti lisää veroja ylikulutukselle kuten ahkerille lentomatkustajille. Veroilla voitaisiin rahoittaa vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja sekä parantaa maailman köyhimpien elinoloja.
Raportin pääkirjoittaja Tim Gore sanoi tuolloin, että varakkaan vähemmistön ylikulutus kiihdyttää ilmastokriisiä, mutta hinnan siitä maksavat köyhät ja nuoret. ”Tällainen äärimmäinen hiilieriarvoisuus on suoraa seurausta siitä, että hallitukset ovat vuosikymmeniä tavoitelleet jyrkästi eriarvoista ja hiili-intensiivistä talouskasvua”, sanoi Gore.
Vauras lentää paljon
Lentoliikenne on aiheuttanut 2,5 prosenttia kaikista päästöistä, mutta ennen koronaa sen ennustettiin kasvavan lähivuosikymmeninä voimakkaasti.
Lentoveroa kannattaa myös brittiläinen Possible-järjestö, joka maaliskuussa julkaisi raportin lentomatkustuksesta. Sen mukaan lähes kaikissa maissa pieni vähemmistö vastaa suurimmasta osasta lentomatkoja.
Tutkimus koskee koronaa edeltänyttä aikaa, koska korona on vähentänyt dramaattisesti lentomatkustusta. Siinä on tarkasteltu 26 maata, jotka tuottavat eniten lentoliikenteen päästöjä.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa 12 prosenttia väestöstä lentää kaksi kolmasosaa kaikista lennoista, Britanniassa 15 prosenttia lentää 70 prosenttia lennoista ja Ranskassa vain 2 prosenttia puolet lennoista. Intiassa yksi prosentti lentää 45 prosenttia lennoista ja Kiinassa 5 prosenttia lentää 40 prosenttia lennoista.
lehti 