Porilainen ympäristöinsinööri Arttu Tuominen on kuuden rikosromaanin jälkeen siinä asemassa, että hänen seuraavaa dekkariaan odottaa tavallista kiihkeämmin. Siinä missä muut samoista henkilöistä kirjoittavat muuntelevat perustarinaansa, voi Tuominen viedä sarjaansa ihan mihin suuntaan tahansa.
Vaiettu on rikosromaani, joka yllättää häneltäkin. Poriin sijoittuvan Delta-sarjan kaksi ensimmäistä osaa kietoutuivat rikostutkijoiden Jari Paloviidan ja Henrik Oksmanin sisäisen kamppailun ympärille. Nyt Tuominen kirjoittaa heistä jotain ihan muuta toisen maailmansodan suomalaisista SS-miehistä kertovassa tarinassa.
Paloviita, Oksman ja muut kirjasarjan poliisit ovat ymmällään. Miksi joku haluaisi murhata 97-vuotiaan Albert Kangasharjun, miehen, joka asuu palvelutalossa ja jonka iltarutiini on lyhyt lenkki sen ympäristössä? Eikä pelkästään murhata, vaan hirttää hänet läheisessä metsässä. Miehen, joka kuolee pian muutenkin.
Kun yritys epäonnistuu, sinnikäs murhamies tekee uuden yrityksen sairaalassa, jossa Kangasharjua hoidetaan.
Poliisille juttu on pimeä ja täysin käsittämätön. Lukija tietää enemmän, koska romaanin nykyajan kanssa lomittain Tuominen kertoo vuodesta 1941 ja suomalaisista, jotka matkustivat vapaaehtoisina natsi-Saksaan saamaan sotilaskoulutusta.
Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona osallistui itärintaman hyökkäykseen. Idean uusimpaansa Tuominen on saanut ehkä Kansallisarkiston talvella 2019 julkaisemasta selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset osallistuivat hyvin todennäköisesti sotarikoksiin. Päätelmä perustuu suomalaisten sotilaiden päiväkirjoihin.
Selvitys aiheutti paljon kiistelyä, koska jotkut elättelevät ajatusta suomalaisista ”erillis-SS-miehistä”. Kovimmin selvityksen lyttäsi edellisen hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö.
Tuominen ottaa asiaan kantaa romaaniinsa kirjoittaman tutkija Matti Ilvosen suulla:
”Tiedetään, että SS-divisioona Wikingin saksalaiset, norjalaiset, alankomaalaiset ja tanskalaiset vapaaehtoiset osallistuivat juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen. Olisi lapsellista uskoa, että suomalaiset olivat moraalisesti muita kansallisuuksia ylivertaisempia.”
Sanojen vakuudeksi dekkarikirjailija Tuominen osoittaa olevansa tarvittaessa tekijämies myös sotakirjailijana. Vuoteen 1941 sijoittuvat jaksot siviilien raaoista ja kauhistuttavista murhista ovat muutenkin hyvin tiedossa, mutta Tuomisen kuvaamina ne ovat rankkaa luettavaa.
Nykypäivään sijoittuvat jaksot taas todistavat, että Arttu Tuominen on tämän päivän ykkönen suomalaisten rikoskirjailijoiden joukossa. On ollut sitä jo pitkään.
Hänen ensimmäisessä kokonaisuudessaan, neljästä dekkarista muodostuvassa Muistilabyrintissä, on vielä hapuilua, mutta myös hienoja henkilöhahmoja ja kerronnallista voimaa.
Delta-sarja alkoi Verivelalla , jossa Paloviita tuhosi puukotuksen todisteita suojellakseen lapsuudenystäväänsä. Viime vuonna ilmestyneen Hyvityksen keskushenkilö Oksman oli rikospaikalla naiseksi pukeutuneena ja salasi sen muilta poliiseilta.
Vaietussa Tuomisen tarkka psykologinen ote kumpaankin jatkuu. Paloviita on hukassa oman elämänsä kanssa avioliittoonsa pettyneenä. Oksmania houkuttelee lenkille ja muihin harrastuksiin mukava järjestyspoliisi Pasi Jaakola. Juro, karhumainen Oksman punastelee, kun Pasi Jaakola osuu paikalle.
Seuraavaksi poliiseista voi lähemmässä tarkastelussa olla Linda Toivonen, omien sanojensa mukaan ”huono äiti ja huono tytär”.
Arttu Tuominen kuvaa Vaietussa ihmisyyden katoamista äärioloissa, elämän mittaista valhetta ja armon mahdollisuutta. Tulos on erilaisin suomalaisin poliisiromaani pitkään aikaan, ehkä ikinä. Vangitseva ja yllättävä lukukokemus alan mestarilta.
Arttu Tuominen: Vaiettu. 402 sivua, WSOY.
uutiskirje 
