Politiikan keskeinen dilemma on suurten ideoiden ja käytännön toiminnan yhdistäminen. Monipuoluedemokratia on kompromissien taidetta ja maailma muuttuu tipuaskelin. Samalla olisi kyettävä luomaan kuvaa paremmasta maailmasta, tarinaa tavoittelemisen arvoisesta yhteiskunnasta.
Ilman isoja ajatuksia – arvoja, ihanteita, tavoitteita ja utopioita – politiikka lässähtää kuivaksi hallinnoinniksi ja kyyniseksi valtapeliksi. Toisaalta ihanteet ja tavoitteet eivät ole paljon arvoisia, jos ne eivät muutu käytännöksi.
Käytännön politiikan ja isojen yhteiskunnallisten tavoitteiden onnistunut yhdistäminen on tärkeää kaikille poliittisille liikkeille. Erityisen tärkeää se on punavihreälle vasemmistopuolueelle, joka haluaa samalla sekä parantaa ihmisten arkielämää että luoda vaihtoehtoja ympäristöä tuhoaville ja ihmisiä hyväksikäyttäville yhteiskunnan rakenteille. Tätä käytännön ja ihanteiden suhdetta mietin astuessani uusiin saappaisiin Marinin hallituksen ministeriksi.
Unelmia voi lähestyä pienin askelin. Hallitus on käynnistänyt ylivaalikautisen sosiaaliturvauudistuksen. Vasemmistoliiton tavoitteena on perustulo, mutta on selvää, ettei sille ole tällä hetkellä riittävän laajaa parlamentaarista kannatusta. Perustuloa kohti etenemisen voi kuitenkin nähdä tienä. Vaikka päämäärästä ei ole yhteisymmärrystä, uskon että on löydettävissä yhteinen suunta. Toivon, että voisimme edetä kohti perustuloa yhtenäistämällä nykyisiä etuuksia, vähentämällä byrokratialoukkuja ja lisäämällä järjestelmän joustavuutta.
Vaikka monipuoluehallituksessa toimiminen on jatkuvaa erilaisten tavoitteiden yhteensovitusta, on meillä kuitenkin yhteinen iso kuva. Hallitus on asettanut itsellensä tavoitteen rakentaa Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuoteen 2035 mennessä. Tämä tavoite mielessä lähden ilolla ja innolla hoitamaan arvokasta tehtävääni.
Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeri.
uutiskirje 
