Runsas vuosi on kulunut siitä, kun massiivinen mielenosoitusliikehdintä alkoi ravistella Valko-Venäjää Euroopan sydämessä.
Protestit syttyivät elokuussa 2020 viranomaisten julistaessa maata jo vuodesta 1994 rajuin ottein hallinneen Aljaksandr Lukašenkan voittaneen presidentinvaalit yli 80 prosentin ääniosuudella. Massiivisen vaaliväärentämisen ja vastaehdokkaiden vangitsemisten takia vaalin todellista tulosta ei tiedetä.
Niin sanotussa lännessä vaalin tulosta ei ole koskaan tunnustettu samalla, kun Valko-Venäjän poliittista eliittiä vastaan on asetettu jo useampi kierros erilaisia pakotteita.
Tilanne oli jo hiukan rauhoittumassa, kun Valko-Venäjä pakotti toukokuussa ilmatilassaan lentäneen Ryanairin koneen maahan ja kaappasi sen kyydissä olleen toimittaja Roman Protasevitšin. Tämä johti jälleen uusiin pakotteisiin.
Vaaralliset
eläinsuojeluyhdistykset
Vaikka mielenosoitukset käytännössä laantuivat jo alkuvuodesta, ovat sortotoimet maan sisällä käyneet yhä ankarammiksi.
Yhteensä 34 000 ihmistä on pidätetty viimeisen vuoden aikana. Ihmisoikeusjärjestö Viasnan mukaan maassa on kaikkiaan 666 poliittista vankia.
Samalla kymmenittäin kansalaisjärjestöjä on lakkautettu. Kyse ei ole vain ihmisoikeusryhmistä, vaan listalle on joutunut myös vammaisten ja naisten oikeuksia ajavia ja AIDS-valistusta tekeviä järjestöjä. Viranomaiset ovat sulkeneet myös Valko-Venäjän journalistiliiton ja eläinsuojeluyhdistyksiä.
Samalla oikeusistuimet ovat lakkauttaneet maan viimeisiä riippumattomia medioita kuten uutissivusto tut.by:n ja sanomalehti Naša Nivan.
Lukašenkan mielestä kansalaisjärjestöissä pesii ”vieraalla rahalla aivopestyjä ihmisiä”. Siksi käynnissä ovat nyt ”puhdistukset”.
Lukašenkan vastustajia onkin passitettu vankilaan tai savustettu ulkomaille.
Moskovankin mies vankilaan
Jopa presidentiksi pyrkinyt, Venäjää lähellä oleva bisnesmies Viktor Babariko tuomittiin heinäkuussa 14 vuodeksi vankeuteen.
Hänen kampanjapäällikkönsä, opposition keskeisiksi hahmoiksi noussut Maryja Kalesnikava puolestaan sai syyskuun alussa 11 vuoden tuomion muun muassa ”vallan anastamiseen liittyvästä salaliitosta”.
Valko-Venäjän läheisimmän liittolaisen Venäjän näkökulmasta Babariko ei ole mikä tahansa mies. Hän johti vuosina 2000–2020 Belgazprombankia, jonka omistavat puoleksi Venäjän valtion kaasujätti Gazprom ja sen rahoituskonserni Gazprombank.
Ne puolestaan ovat presidentti Vladimir Putinin lähipiirin kontrollissa. Gazpromin pääjohtaja toimiva Aleksei Miller on Putinin vanha kaveri jo Pietarin kaupunginhallinnon ajoilta. Hän on myös Gazprombankin hallituksen puheenjohtaja. Muuten Gazpromin hallituksessa istuu joukko entisiä ja nykyisiä venäläisministereitä.
Gazprombankin hallituksessa puolestaan vaikuttaa eläkeyhtiö Gazfondin edustajana liikemies nimeltä Juri Šamalov, jonka veli Kirill oli aiemmin naimisissa Putinin tyttären Katerina Tihonovan kanssa. Jurin ja Kirillin isä Nikolai taas Putinin vanha ystävä ja suuromistaja erilaisilla lännen pakotelistoilla olevassa Rossija-pankissa, jonne Putin on julkisesti ohjannut oman presidentin palkkionsa.
Lukašenka on valmis siis astumaan isoillekin varpaille.
Viimein kohti valtioliittoa?
Venäjän näkökulmasta Valko-Venäjä on kuitenkin tärkeä liittolainen, ei vähiten sotilaallisessa mielessä.
Maiden välillä parikymmentä vuotta puuhattu valtioliitto on saanut uutta vauhtia, kun Lukašenka ja Putin tapasivat syyskuussa Moskovassa jo viidettä kertaa tänä vuonna.
Johtajat sanoivat sopineensa yhteensä 28 yhteistyön tiekartasta valtioliittohankkeen puitteissa.
Niihin kuuluvat yhteiset energia- ja rahoitusmarkkinat, liikenneinfra, yhteinen teollisuus- ja maatalouspolitiikka sekä lopulta yhteisvaluutta. Tosin kummankin maan keskuspankit ovat ilmoittaneet, etteivät osapuolet ole valmiita tällaiseen.
Lisäksi Valko-Venäjä saa venäläistä kaasua viisi kertaa edullisempaan hintaan kuin EU-maat.
Tiekartat tarkoittaisivat käytännössä maiden välillä kaksi vuosikymmentä puuhatun valtioliiton viimeistelyä.
Sopimus voitaisiin mahdollisesti sinetöidä vielä tänä syksynä, jolloin Putinin on määrä matkata Minskiin uuteen huipputapaamiseen.
Johtajien väleissä on silti myös jännitteitä. Yhteisessä lehdistötilaisuudessa syyskuussa Putin ilmoitti, että kaikki koronan aiheuttamat lentorajoitukset maiden välillä puretaan.
– Ette ole kertonut minulle tästä, Lukašenka sanoi.
– En olekaan, mutta nythän minä informoin teitä, Putin töksäytti.
Pian pysyviä venäläisjoukkoja?
Samalla Lukašenka on koko valtakautensa ajan peluuttanut taitavasti Venäjää ja länttä toisiaan vastaan. Kun suhteet Moskovaan ovat viilentyneet, Lukašenka on lähestynyt länttä ja saanut sieltä lainoja. Kun suhteet länteen ovat tulehtuneet – kuten nyt – hän on kääntynyt Venäjän puoleen.
Suhteessa Venäjään yhä tärkeämmäksi on kuitenkin noussut sotilaallinen yhteistyö. Näyttävin osoitus tästä oli syyskuun puolivälissä päättynyt Zapad 2021 -sotaharjoitus, johon Venäjän puolustusministeriön mukaan otti osaa yhteensä yli 200 000 sotilasta.
Yksi harjoituksen erityisistä painopisteistä oli elektroninen sodankäynti.
Valko-Venäjälle ei ole sijoitettu Venäjän pysyviä joukkoja Lukašenkan vastustuksen vuoksi.
Hantsavitšyn kaupungissa on kuitenkin Venäjän ilma- ja avaruusjoukkojen tutka-asema, joka on osa maan ballististen ohjusten ennakkovaroitusjärjestelmää. Lisäksi Vileikan kaupungissa Liettuan rajan lähettyvillä on Venäjän laivaston globaali viestikeskus, jolla pidetään yhteyttä muun muassa sukellusveneisiin.
Nyt maat ovat kuitenkin sopineet yhteisen koulutuskeskuksen avaamisesta Minskin lounaispuolelle. Tarkoituksena on, että venäläishävittäjät valvovat sieltä käsin Valko-Venäjän rajaa. Maiden puolustusministeriöt ovat myös allekirjoittaneet sopimuksen strategisesta kumppanuudesta.
Tsihanouskaja
nojaa länteen
Samaan aikaan Valko-Venäjän oppositio on yrittänyt korostaa, ettei maan sisäinen kriisi ole luonteeltaan idän ja lännen välinen. Liettuassa maanpaossa elävä oppositiojohtaja ja entinen presidenttiehdokas Svjatlana Tsihanouskaja tukeutuu kuitenkin yhä enemmän länteen.
Hän on yksin loppukevään ja kesän aikana tavannut kymmeniä läntisiä johtajia Euroopassa ja Yhdysvalloissa, jossa häntä on kohdeltu kuin presidenttiä.
Heinäkuussa Tsihanouskaja kohtasi Valkoisessa talossa Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin. Myös Suomessa hän tapasi koko ulkopoliittisen johdon presidentti Sauli Niinistöstä alaspäin.
Kansainvälisissä yhteyksissä Tsihanouskajaa kutsutaankin ”vapaan Valko-Venäjän johtajaksi”.
Tavatessaan ulkoministeri Anthony Blinkenin Tsihanouskaja vaati amerikkalaisilta lisää pakotteita maataan vastaan, tukea tiedotusvälineille ja kansalaisjärjestöille sekä viestiä Venäjälle, että sen Valko-Venäjän kanssa tekemät sopimukset ovat pätemättömiä.
Voimattomat
tuomiolauselmat
Niin kutsuttu länsi on seurannut Valko-Venäjän tilannetta jokseenkin voimattomana. Ne ovat antaneet eri kokoonpanoissa kovasanaisia julkilausumia, jotka eivät ole käytännössä johtaneet mihinkään.
Jopa presidentti Niinistö on arvostellut EU:ta siitä, että se on kyennyt lähinnä moraalisiin tuomiolauselmiin.
Lukašenkan lähipiirille on myös määrätty pakotteita toinen toistensa jälkeen ja maan johtoa on kehotettu vuoropuheluun opposition kanssa.
Jos mahdollista, ne ovat vain lisänneet Lukašenkan uhoa.
– Voitte tukehtua pakotteisiinsa, hän lähetti terveisiä Iso-Britannialle sen uusista sanktioista.
Toisaalta pakotepolitiikkakin vuotaa. Esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF on myöntämässä Valko-Venäjälle uuden, reilun miljardin dollarin lainan.
”Vain tavalliset ihmiset voivat muuttaa tilanteen”
Yhä useampi nuori ja koulutettu valkovenäläinen pyyhkii kotimaansa tomut jaloistaan ja lähtee ulkomaille.
Tämä on monelle ainoa vaihtoehto vankilalle tai vähintään työ- ja opiskelupaikan menettämiselle, jos on viimeisen vuoden aikana ollut näkyvästi aktiivinen presidentti Aljaksandr Lukašenkan vastaisessa liikehdinnässä,
Moni on mennyt naapurimaihin Baltiaan tai Puolaan, mutta osa myös Venäjälle. Yksi heistä on presidentinvaalien jälkeisiin mielenosoituksiin osallistunut Pavel Kataržeuski.
Kataržeuski on keskuskomitean jäsen valkovenäläisessä vasemmistopuolue Oikeudenmukaisessa maailmassa. Puolue kuuluu Euroopan Vasemmistopuolueeseen, kuten Suomen Vasemmistoliittokin.
– En halunnut enää asua Valko-Venäjällä enkä olisi voinutkaan. Mahdollisuuksia opintoihin ei enää ollut, koska olin mukana mielenosoituksissa, Kataržeuski kertoo KU:n haastattelussa pietarilaisessa kahvilassa.
– Valko-Venäjällä pidätetään useita ihmisiä joka päivä poliittisista syistä.
Ongelmiin voi joutua sosiaalisen median päivityksistä tai Lukašenkan pilkkaamisesta.
– Monella maasta pakenevalla ei ole kuin muutama tunti aikaa koota tavaransa ja lähteä.
Muuten uhkana on joutuminen miliisin tai valtion turvallisuuskomitean KGB:n huostaan.
”Tilanne menetettiin”
Vasemmistoaktiivin mukaan Valko-Venäjän tilanteesta ei ole helppoa ulospääsyä. Esimerkiksi länsimaiden pakotteet ovat monitahoinen kysymys.
– Ne iskevät ilman muuta tavalliseen kansaan, mutta muuta mahdollisuutta hallinnon toiminnan rajoittamiseen ei ole.
Kataržeuskin mielestä oppositio on osin myös pelannut korttinsa väärin.
Hänen mukaansa syyskuussa 2020 vallanpitäjät oli lyöty maahan. Oli lakkoja ja suuria mielenosoituksia. Minskin kaduilla oli tuolloin jopa satoja tuhansia mielenosoittajia. Noin kahden miljoonan asukkaan kaupungissa se on valtava määrä. Jopa valtion televisio meni lakkoon.
– Silloin tilannetta olisi ollut mahdollisuus käyttää hyväksi. Mutta se tilanne menetettiin. Svetlana Tsihanouskajalla ei ollut poliittista kokemusta tai halua kamppailuun.
Kataržeuski sanoo äänestäneensä Tsihanouskajaa ”teknisenä ehdokkaana”.
– Hän oli protestin ääni. Hänen ohjelmansa ovat olleet rehelliset vaalit, ei muuta.
Ongelma on, ettei autoritaarisessa maassa ole luotettavia mielipidemittauksia.
– Kukaan ei tiedä vaalin todellista tulosta. Tästä syystä ei voi sanoa, olisiko todellinen presidentti Lukašenka vai Tsihanouskaja.
Kataržeuskin sanoo, ettei Tsihanouskaja nykyisin vaikuta mitenkään politiikkaan maan sisällä.
– Hän on ehkä enemmän jonkinlainen toivon symboli. Silti pakotteet tai vallan siirtymät maan eliitin sisällä eivät ratkaise tilannetta. Sen voivat muuttaa vain tavalliset ihmiset.
uutiskirje 
