Ranskassa vääntö ensi vuoden huhtikuussa pidettävistä presidentinvaaleista käynnistyi toden teolla joulukuun alussa, kun ehdokasasettelu alkoi osittain hahmottua.
Oikeistolainen Tasavaltalaiset-puolue (Les Républicains) valitsi lauantaina ensimmäistä kertaa historiassaan naisehdokkaan, puolueen maltillista puolta edustavan Valérie Pécressen.
Jos Pécresse saa pitkään hajallaan olleen keskustaoikeiston yhdistymään taakseen, istuvalla presidentillä, La République en marche! (REM) -puolueen Emmanuel Macronilla voi olla vaikeuksia päästä toiselle viisivuotiskaudelle.
Asiantuntijoiden mukaan vaalitulosta on muutoinkin tällä kertaa poikkeuksellisen vaikea ennustaa.
Syynä on jälleen äärioikeisto. Tällä kertaa ei kuitenkaan Kansallisen liittouman Marine Le Pen, vaan suosiotaan vuoden aikana nopeasti kasvattanut yllätysnimi Éric Zemmour, joka viimein ilmoittautui virallisesti kisaan mukaan 30. marraskuuta.
Vaaliasiantuntijoiden mukaan Ranska ei ole koskaan kokenut minkään ehdokkaan näin nopeaa nousua näin lyhyessä ajassa.
Zemmourilla ei ole minkäänlaista taustaa politiikassa, vaan hän tulee täysin puoluejärjestelmän ulkopuolelta. Hän ei ole koskaan työskennellyt politiikassa mutta sanojensa mukaan ymmärtää, että kansallismielisten suurimmat huolet ovat maahanmuutto ja kauppa.
Ranskalaiset ovat oppineet tuntemaan 63-vuotiaan pariisilaisen Zemmourin räväkkänä toimittajana, kärkkäänä kirjailijana ja oikeistolaisen CNews-televisiokanavan vakiokasvona, joka aloitti journalistin uransa jo 40 vuotta sitten.
Sakkoja kiihottamisesta
kansanryhmää vastaan
Zemmourin poliittiset kannat ovat paitsi vanhoillisia, myös avoimen maahanmuuttovastaisia ja jopa Kansallista liittoumaa äärioikeistolaisempia. Hän puhuu paljon salaliittoteorioista, joiden mukaan länsimaiden valkoista väestöä oltaisiin vaihtamassa maahanmuuttajiin, mikä sytyttäisi sisällissodan muslimien ja muiden välille.
Zemmour tuomittiin sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vuonna 2011, kun hän oli ladellut väitteitä arabien ja mustien ihmisten tekemistä rikoksista. Sittemmin Zemmour on saanut muitakin vastaavia tuomioita, jotka on kuitenkin kumottu ylemmässä oikeusasteessa.
Viime toukokuussa CNews sai 200 000 euron sakot Zemmourin ulkomaalaisia nuoria solvaavista väitteistä.
Tänä keväänä joukko naisia syytti Zemmouria asiattomasta seksuaalisesta käytöksestä, mutta syytteitä asiasta ei ole nostettu.
Presidenttikisaan päivänpolitiikan ulkopuolelta nouseminen ei ole Ranskassa tavatonta, sillä istuva presidentti Macron kisasi vuoden 2017 vaaleissa perinteisten puolueiden ulkopuolisena ehdokkaana.
Zemmourin ehdokkuus sotkee nyt Macronin suunnitelmia jatkokaudelle, vaikka presidentin kannat ovat viime aikoina jyrkentyneet hänen yrittäessään liehitellä Marine Le Penin kannattajia. Ongelma on siinä, että Zemmourin äänestäjiä pidetään vielä Le Peniäkin oikeistolaisempina.
Ranskan viime kesäkuun aluevaalit osoittautuivat pettymykseksi paitsi Macronille myös Le Penille.
Molemmat olivat toivoneet aluevaaleista tukea presidentinvaalikampanjoihinsa, mutta kumpikin jäi ilman voittoa. Macronin liberaali En Marche -puolue ei yltänyt minkään hallintoalueen johtoon, eikä Le Penin oikeistopopulistinen Kansallinen liittouma noussut millään alueella suurimmaksi puolueeksi.
Vasemmiston vaikea saada
yhteistä ehdokasta
Odotettavissa on, että maltillisen oikeiston Pécressen ohjelma tulee kovenemaan vuodenvaihteessa. Päästäkseen vaalien toiselle kierrokselle Pécresse tarvitsee myös puolueensa jyrkemmän linjan kannattajia.
Vaalien todennäköisin asetelma toisella kierroksella kuitenkin on, että Macron saa kuin saakin vastaansa naisen, joka on istuvan presidentin kannalta vaarallisin mahdollinen vastustaja.
Jos Macronin liberaaleilla ja kahteen leiriin jakaantuneella äärioikeistolla on mutkia matkassa, täysin hajallaan olevalla vasemmistolla vasta huonosti meneekin.
Sille ei ole juuri jäänyt mahdollisuuksia toimia haastajana, vaikka suurin osa vasemmiston kannattajista toivoo sosialistien ja pienpuolueiden yhdistävän voimansa presidentinvaalien alla ja valitsevan yhden ainoan yhteisen ehdokkaan. Kiistaa vain on siitä, kuka edustajaksi nousisi ja mistä puolueesta.
Sosialistien virallinen ehdokas, Pariisin pormestari Anne Hidalgo uskoo omiin mahdollisuuksiinsa sen vuoksi, että hän on entisestä suurpuolueesta valittu ehdokas, jonka kannatus tosin keikkuu hävettävän alhaalla, runsaassa viidessä prosentissa.
Sosialisteista eronnut vasemman laidan populisti, viime vaaleissa yllättänyt Jean-Luc Mélenchon puolestaan katsoo olevansa oikeutettu yhteisehdokkaaksi, koska hänen kannatuksensa on vasemmistossa tällä haavaa suurinta, tosin vain vähän alle kymmenen prosenttia.
Vihreiden Yannick Jadot taas kokee ansaitsevansa paikan vasemmiston ehdokkaana koko maailmaa askarruttavien suurten ilmastokysymysten vuoksi.
Presidentinvaalien asetelma on politiikantutkijoille kinkkinen, sillä 70 vuoden ajan oikeisto- ja vasemmistoblokit ovat vuorollaan taistelleet vallasta. Tällä kertaa sosialistit ja maltillinen oikeisto ovat altavastaajia.
Merkittävä osa Ranskan työväenluokan edustajista on valunut kannattamaan jyrkkää oikeistoa, joka on väittänyt maahanmuutosta aiheutuneiden ongelmien kurjistavan samoissa esikaupungeissa maahanmuuttajien kanssa asuvien perinteisten ranskalaistyöläisten oloja. Myös osa maltillisen oikeiston kannattajista on siirtynyt tukemaan aiempaa kovemman linjan politiikkaa.
Macronin valinta toisi vakautta
ja jatkuvuutta EU:hun
Koronapandemian keskellä ja kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden vuoksi Euroopan unioni toivoo Ranskalta vakautta ja jatkuvuutta nykyiselle politiikalleen. Macronin Ranska on EU:ssa tällä hetkellä poikkeuksellisen vahvassa asemassa unionin talousveturin Saksan vallanvaihdon ja Britannian EU-eron myötä.
Unionin valtakaksikolla Ranskalla ja Saksalla on ystävyyssopimus, joka solmittiin jo 1960-luvulla. Ilman Saksan ja Ranskan yhteistä kantaa mikään asia ei etene Euroopassa. Marraskuussa Ranska teki vastaavan sopimuksen suurimman kauppakumppaninsa Italian kanssa. Tämä tuskin horjuttaa Saksan ja Ranskan valta-asemaa, mutta kertoo siitä, että tilanne EU:ssa voi hiljalleen muuttua.
Ranskan presidentinvaaleissa on tavattu aina nähdä yllättäviä käänteitä. Tällä kertaa Ranska tai EU eivät kuitenkaan tarvitsisi lisää myllerryksiä äärioikeiston sekoittaessa pakkaa. Paljon silti ehtii vielä tapahtua, vaikka korona on toistaiseksi estänyt vaalisirkuksen käynnistämisen toden teolla.
Vaalien ensimmäinen äänestyskierros on määrä käydä huhtikuun 10. päivänä. Toinen kierros on tarkoitus järjestää kaksi viikkoa myöhemmin.
Kirjoittaja on Ranskan politiikkaa seuraava vapaa ulkomaantoimittaja, joka on toiminut kirjeenvaihtajana Brysselissä.
uutiskirje 
