Barnabas Kamaun koti sijaitsee Rumuruti Lakipian maakunnassa Rift Valleyssa seudulla, jonka kosteikkoja on totuttu pitämään Kenian vilja-aittana.
Hedelmällinen maa sai myös Kamaun muuttamaan alueelle viisitoista vuotta sitten. Tuolloin kosteikot tarjosivat ihanteelliset olot sekä viljelylle että karjankasvatukselle.
Nyt Kamau kertoo kosteikkojen kuivuvan kovaa vauhtia ja veden vähenemisen johtaneen maan tuottavuuden merkittävään laskuun.
– Joudumme tekemään kovasti töitä kasvattaaksemme ruokaa perheelle ja myyntiin. Siis ne meistä, joilla on rahaa ostaa vettä keinokasteluun, sillä maa on kuivaa ja sateet ennakoimattomia, Kamau sanoo.
Kosteikoille nousee autopesuloita
Kenian maaseudulla väestö kasvaa ja väestönkasvun seurauksena myös viljelymaan tuotantovaatimukset nousevat. Paine lisätä maan tuottavuutta yhdistettynä heikosti hoidettuun ympäristöpolitiikkaan johtaa kosteikkojen katoamiseen, sanoo Agnes Wanjiru Kenian ympäristö- ja metsäministeriöstä.
– Kosteikot ovat tärkein ympäristöomaisuutemme. Rankkasateiden aikana ne säilövät tulvavesiä. Kuivina kausina kosteikoilta virtaava vesi estää uomien kuivumisen. Kosteikot tarjoavat kodin lukuisille kasvi- ja eläinlajeille ja tukevat merkittävästi maataloutta, karjanhoitoa ja kalastusta, Wanjiru selittää.
– Tänä päivänä kosteikkomme katoavat hyvin hälyttävällä nopeudella ihmisten toiminnan vuoksi. Kosteikkoja kuivataan asuinalueiksi ja niille perustetaan autopesuloita ja muita liikeyrityksiä. Murangin maakunnassa kosteikkojen määrä on tuoreimman datan mukaan vähentynyt 48 prosenttia vuosien 2001 ja 2018 välisenä aikana.
Rikkaat lastaavat jätteensä köyhien kontolle
Katoavien kosteikkojen ohella ympäristöhuolia aiheuttavat tulvat, maaperän köyhtyminen, metsäkato ja laittomat hakkuut. Päänvaivaa tuottavat myös puute vedestä, salametsästys, huono jätteiden käsittely sekä kotien ja teollisuuden tuottamat ilmansaasteet.
Ympäristöaktiivi, riippumaton tutkija Jasper Kimemia varoittaa, että meneillään oleva kehitys johtaa siihen, että painavimman taakan ympäristötuhoista kantavat köyhät tai muutoin haavoittuvassa asemassa elävät ihmiset. Vauraat maat jatkavat ympäristöhaittojen siirtämistä köyhiin maihin sekä kuluttamalla että jätteitä viemällä.
– Nykytilanteessa, jossa kehitystä mitataan bruttokansantuotteella, eikä ympäristökysymyksiä oteta huomioon, köyhyyttä ja epätasa-arvoa kehittyvissä maissa ei tulla vähentämään, Kimemia huomauttaa.
– Hyväksikäytämme ympäristöä tavoilla, joita käyttäessämme aliarvioimme nälän ja köyhyyden kaltaisia kiireellistä korjaamista vaativia asioita.
Kimemia toteaa, että keinoja kääntää kehityksen suunta pois ympäristöä tuhoavasta toiminnasta ja edistää sopusointua ihmisten ja luonnon välillä on jo olemassa. Hänen mukaansa riittäisi, jos valtiot noudattaisivat kansainvälisiä sopimuksia, perustaisivat lainsäädäntönsä tieteeseen ja valvoisivat molempien noudattamista.
lehti 