Kun toistuvat sähkökatkot hiljentävät jääkaappien hurinan, zimbabwelaiset kaupunkilaisisoäidit turvautuvat nokkeluuteensa ja perinteisiin säilöntämenetelmiin: he paistavat ja savustavat lihaa tulen yllä ja näin yrittävät välttää ruuan pilaantumisen.
Kauan kestäneiden talousvaikeuksien aikana on muodostunut tavaksi, että tarjousten etsijät ostavat väistämättömiä hinnannousuja ennakoiden varastoon suuria määriä ruokaa ja muita perustarvikkeita. Sähkön katkeillessa ruuan säilyttäminen syömäkelpoisena on vaikeaa.
Tabeth Chisale, 79, on turhautunut sähkökatkoihin.
”Jääkaappini on täynnä lasteni tuomia pilaantuvia ruokia. Äskettäin olimme seitsemän päivää ilman sähköä.”
– Jääkaappini on täynnä lasteni tuomia pilaantuvia ruokia. Äskettäin olimme seitsemän päivää ilman sähköä. Meille kerrottiin, ettei kyse ollut tavanomaisesta sähkön jakelukatkosta, vaan varkaiden vandalisoimasta sähköjohdosta.
Zimbabwessa varkaat iskevät sähkömuuntajiin. Heitä kiinnostavat muuntajien kuparikaapelit ja muuntajaöljyt. Valtion voimayhtiö syyttääkin katkeilevasta sähköntarjonnasta sähköinfrastruktuuriin kohdistuvaa ilkivaltaa.
Isoäidin kulinaarinen salaisuus
Näissä oloissa Chisalen kaltaisten isoäitien on ollut pakko keksiä keinot selvitä kehnosta tilanteesta kunnialla. Hänen kulinaarinen salaisuutensa on paistetun lihan keittäminen. Sitä ei moni nykyzimbabwelainen ymmärrä.
– Kun epäilen, että liha on pilaantumassa, paistan sitä tulen yllä ja toivon, että sähkö palautuu ajoissa. Sitten teen paistetusta lihasta muhennosta. En voi antaa lihan pilaantua, Chisale sanoo.
Zimbabwelaisen ravintotieteilijät ovat varoittaneet pilaantuneen tai suorastaan mädäntyvän ruuan syömisestä. Sen pelätään tekevän tyhjäksi maan pienet edistysaskeleet lasten ja vanhusten ruokavalion ravitsemuksellisten puutteiden korjaamisessa.
Chisale toimii kuten muutkin kuluttajat maassa, jonka supermarkettien hyllyt ovat täynnä ruokaa, joka on ohittanut parasta ennen -päivämääränsä.
Ravintotieteilijöiden varoituksista piittaamatta Chisale ja kaltaisensa etsivät tapoja pelastaa ravintonsa myös muilla kuin tieteen tukemilla keinoilla. Niillä ruoka kyllä säilyy, mutta kääntöpuolena on maku.
– Pelastamani liha ei maistu siltä kuin pitäisi, mutta on se silti lihaa, Chisale sanoo.
Kanankasvattajan ongelma
Zimbabwelaiset ovat innostuneet kasvattamaan takapihoillaan kanoja myytäväksi. Kanat ovat etenkin työttömille mieluisa tulonlähde, mutta sähkökatkot hankaloittavat tätäkin pienliiketoimintaa.
– Kun teurastat lintusi, rukoilet että saisit ne myydyksi ennen kuin ne pilaantuvat jääkaapissa. Monesti olen joutunut heittämään menemään kymmenittäin mädäntyviä kananpoikia, kanankasvattaja Nelisiwe Mudimba kertoo.
– Olen myös savustanut kananpoikia. Olen ruokkinut niillä koiria, sillä en voi myydä niitä enkä jaksa itse syödä kaikkia. Mietin, onko tässä bisneksessä mitään järkeä, Mudimba tuumii.
Chisale, Mudimba ja kaltaisensa turvautuvat vanhoihin keinoihin ratkaisuna uusiin ongelmiin. Ongelmien perimmäisiin syihin vaikutusvaltaa olisi vain valtiolla.
lehti 