Eteläisen El Salvadorin Bajo Lempan alueella maalaisyhteisöt ovat vuosikymmeniä kärsineet lähes vuosittain toistuvista tulvista toukokuusta marraskuuhun kestävän sadekauden aikana. Lempajoen tulvat eivät kuitenkaan johdu varsinaisesti sateista, vaan maan suurimmasta vesivoimalaitoksesta 15 de Septiembrestä.
Köyhät maaseudun kalastaja- ja viljelijäyhteisöt maksavat kovaa hintaa sähköstä, jonka kuluttajat asuvat kaupungeissa. Kun vesivoimalan tekoallas täyttyy sateilla, ylimääräiset vedet lasketaan Lempajokeen, jonka tulvat pyyhkivät viljelmät mennessään ja haittaavat myös kalastusta ja muita elinkeinoja.
Lempajoki virtaa Guatemalasta Hondurasin kautta El Salvadoriin, jossa se kiemurtelee maan pohjoisosasta etelään ja lopulta Tyyneenmereen. Noin 5 000 perhettä elää 900 neliökilometriä laajalla Bajo Lempan alueella joen alajuoksulla. He ovat enimmäkseen kotitarveviljelijöitä, kalastajia ja karjan pienkasvattajia.
Kun tulva tulee, kaikki menee
Useimmat Bajo Lempan asukkaista kuuluivat vasemmistolaiseen sissiarmeijaan (FMLN). Kun kaksitoista vuotta kestänyt, noin 75 000 kuolonuhria ja 8 000 katoamista aiheuttanut sisällissota päättyi 1992, he saivat joen rannalta maata osana aseistariisuntaprosessia.
– Olen elänyt täällä 32 vuotta ja kaikkien muiden tavoin olen kokenut monta tulvaa, Celina Menjívar, 41, kertoo.
– Kasvatan pientilalla maissia, seesamia ja kurpitsaa, mutta kun tulvat tulevat, kaikki menee.
Menjívar asuu Bajo Lempassa San Bartolon kylässä. Viitisenkymmentä kylän perhettä on perustanut kotitarveviljelynsä tueksi osuuskunnan, joka kasvattaa cashewpähkinöitä. Osuuskunnan pähkinät ovat saaneet luomusertifikaatin, ja niitä myydään Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja Britanniaan.
Nousevat tuotantokustannukset, ja etenkin Intiasta tulevien halvempien pähkinöiden kilpailu, ovat haitanneet vientipyrkimyksiä viimeisen kahden vuoden aikana, joten osuuskunta aikoo lisätä myyntivalikoimaansa pistaasien ja maapähkinöiden kaltaisia uusia tuotteita.
– Olemme pyrkineet takaamaan, että viljelijät pystyvät vähintäänkin myymään cashewn siemenensä kotimaan markkinoilla, osuuskunnan hallintojohtaja Breda Cerén kertoo.
Ilmastoepäoikeudenmukaisuutta
– Tulvat eivät johdu sateista sinänsä, vaan vesivoimalaitoksen tekoaltaan juoksutuksista”, Menjívar toteaa. Voimalaitos sijaitsee kylästä ylävirtaan San Vicenten ja Usulutánin departementtien välissä.
Tilanne voidaan luokitella ilmasto-oikeuden tai pikemmin ilmastoepäoikeudenmukaisuuden piiriin. El Salvadorissakin haavoittuvat ryhmät kärsivät muiden aiheuttamista äärisääilmiöistä enemmän kuin niihin syylliset.
– Aivan varmasti on ilmastoepäoikeudenmukaisuutta. Kaupungeissa elävät rikkaat ihmiset hyötyvät energiasta, mutta köyhät jokien rannoilla elävät ihmiset kärsivät haittavaikutuksista, ympäristönsuojelija Ricardo Navarro sanoo.
Navarro johtaa El Salvadorin vanhinta kansalaisjärjestöä, ympäristöasioihin keskittynyttä Tarkoituksenmukaisen teknologian keskusta Centro Salvadoreño de Tecnologia Apropiadaa.
Kuin kroonisen taudin kourissa
Toistaiseksi kaikkein suurinta tuhoa kylvi Hurrikaani Mitch vuonna 1998. Mitch aiheutti niin rankkoja sateita, että voimalaitoksen vesiallas täyttyi 36 tunnissa ja vettä täytyi juoksuttaa 11 500 kuutiometriä sekunnissa, tavanomaisen 500 kuutiometrin sijaan.
– Mitchin aikana menetin 40-päisen karjani, ne kaikki hukkuivat, Luis Avilés, 53, kertoo.
– Me elämme täällä kuin kroonisen taudin kourissa, vuosi vuoden perään kärsimme samasta ahdistuksesta. Tulviiko tänä vuonna paljon, menetänkö satoni, kannattaako istuttaa mitään?
– Totta kai sähköä täytyy tuottaa, mutta pitäisi ottaa huomioon myös hinta, jonka me täällä joudumme maksamaan, Avilés huomauttaa.
Ei vahingonkorvauksia
Voimalaitoksesta patoaltaineen vastaa valtiollinen Comisión Ejecutiva Hidroeléctrica del Río Lempa (CEL), joten tulvista kärsivien mielestä valtion pitäisi kantaa vastuunsa vahingoista ja maksaa korvauksia Bajo Lempan perheille.
Avilés kertoo, että vaikka viime vuonna tulvat olivat lieviä, hän menetti koko kahden hehtaarin keittobanaanisatonsa. Hän vaati CEL:iä korvaamaan 15 000 dollarin banaani-investointinsa.
– He sanoivat, ettei heillä ole mitään tekemistä sen kanssa, Avilés sanoo.
Ympäristöaktivisti Gabriel Labradorin mielestä perheillä on oikeus vaatia taloudellisia korvauksia menetyksistään ja vahingoistaan. Labrador on kansalaisjärjestö Salvadorin ekologisen yksikön (UNES) jäsen.
– Juoksutukset ovat epäoikeudenmukaisuutta. Ne ovat vahinkoja aiheuttava käytäntö, joka raskauttaa kaikkein vähäosaisimpia ihmisiä, Labrador toteaa.
Bajo Lempan tulviin tottuneet asukkaat tietävät, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kamppailua, vastoinkäymisistä piittaamatta.
– Olisi reilua, että CEL auttaisi meitä, korvaisi edes 50 prosenttia menetyksistä, mutta se ei anna meille mitään. Meillä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa uurastusta, Menjívar sanoo.
uutiskirje 
