Vuonna 1927 chileläinen nuori runoilija Pablo Neruda vieraili silloin Burmaksi kutsutussa brittien siirtomaan pääkaupungissa Rangoonissa. Hänelle se oli ”veren, unelmien ja kullan kaupunki”.
Nimensä Myanmariksi vaihtanut Burma on sen jälkeen itsenäistynyt ja kaupunki nimetty uudelleen Yangoniksi, mutta Nerudan kuvaus on yhä osuva. Yli viiden miljoonan asukkaan Yangon pursuaa kiihkeää elämää, jota kolme vuotta sitten vallan kaapannut sotilasjuntta sekä ruokkii että kuristaa.
Kolme vuotta kestänyt äärimmäisen brutaali konflikti armeijan ja sotilasvallan vastustajien välillä ei ole yltänyt Yangoniin. Myanmarin elinvoimainen kaupallinen keskus on edelleen suhteellisen rauhallinen kupla keskellä pirstoutuvaa maata.
Armeijan ote löystyy
Myanmar on yhtenäinen valtio enää vain kartoilla.
Armeija on menettämässä otettaan isoista osista Myanmaria. Lähinnä Kiinan ja Venäjän aseistama sotilasjuntta käyttää ilmavoimia ja tykistöä terrorisoidakseen väestöä, jonka enemmistön muodostava bamar-kansa on ensimmäistä kertaa maan historiassa kääntynyt kenraaleja vastaan.
Sota ei kuitenkaan vielä kolkuttele Yangonin porteilla, joten armeija on rohkaistunut myöntämään ulkomaalaisille turisti- ja bisnesviisumeita. Matkailijoiden tuomat Yhdysvaltain dollarit ovat aina tervetulleita.
Yangonin kahtalaista todellisuutta on se, että vaikka Myanmar luokitellaan maailman köyhimpiin kuuluvaksi maaksi, kaupunki kylpee rahassa. Verta ja kultaa, kuten Neruda kirjoitti. Huumausaineiden, varsinkin metamfetamiinin, ketamiinin ja oopiumin laajeneva tuotanto ja kauppa tuo miljardeja dollareita. Lisää rahaa virtaa Kiinan ja Thaimaan rajaseutujen valtavista kasinoista, bordelleista ja huijauskeskuksista, joissa ihmiskaupan uhrit raatavat.
Sotilasjuntta ei suoraan kontrolloi näitä rikollisia toimia, mutta se ottaa niiden tuloista oman leveän siivunsa, kuten tekevät myös yksityisarmeijat, rikollisjengit ja jotkut etnisten vähemmistöjen aseistautuneet ryhmät.
Ekstaasia yökerhossa
– Hulluus vallitsee. Kävelin aidatun asuma-alueen läpi ja siellä oli parkissa Rolls-Royce, Ferrari ja jopa Bugatti. Rikkaat esittelevät pöyhkeästi vaurauttaan, mutta minä en pysty löytämään sairaanhoitajaa, jonka palkkaisin, hyväntekeväisyysjärjestön työntekijä sanoo.
Hohtavan valkoinen Bentley on pysäköity hiljakkoin auenneen yökerhon ulkopuolelle. Kerhon sisällä juhlii Yangonin eliitin jälkikasvu, joka tyylikkäissä asuissaan juo kalliita länsimaisia juomia ja napostelee tryffelillä maustettuja ranskalaisia perunoita. Kenraalien kanssa kaveeraavan eliitin liiketoimet kukoistavat länsimaiden talouspakotteista huolimatta, tai monesti juuri niiden ansiosta.
Levitate-yökerhossa raikaava burmalaisen teknon jyske ja strobovalot tekevät keskustelun tarpeettomaksi. Keskustelun sijasta tanssivalle massalle on tarjolla ekstaasia, ketamiinia ja kokaiinia, kanta-asiakas kertoo.
Seinällä neonkirjaimet julistavat moniselitteisesti: ”FUCK THEM WE SLAY”.
Sosiaalisen arvoasteikon alemmilla askelmilla Yangonin kuuluisat ”ulkoilmaolutasemat” kukoistavat myös. Vastarinnan kannattajat ottavat kantaa boikotoimalla aikanaan suosittua Myanmar Beer -brändiä, joka on osa armeijan bisnesimperiumia. Vaihtoehtoja on, mutta ne ovat kalliimpia.
Sosiaalisen arvoasteikon pohjalla ovat kerjäläisten kasvavat joukot. Varsinkin lapsia on tullut lisää. Lapset kerjäävät liikenteen seassa tai kyyhöttävät äitiensä kanssa siltojen varjoissa.
Väsymys
Ruuhka-ajan liikenne kaupungissa on edelleen tukahduttavan runsasta ja jopa vallankaappauksen vuosipäivänä helmikuun ensimmäisenä sangen vilkasta, vaikka vastarintaliike oli kehottanut ihmisiä hiljaiseen lakkoon eli pysymään poissa kaduilta rauhanomaisena protestina. Yangonissa kehotusta noudatettiin heikommin kuin viime vuonna.
– Ihmiset ovat väsyneitä ja haluaisivat jo jatkaa elämäänsä, eräs kokenut tarkkailija kommentoi.
Siinä on asian ydin. Elämä jatkuu, mutta se ei tarkoita, että kansalaiset olisivat vähemmän juntan vastaisia. Vangittu oppositiojohtaja, entinen pääministeri Aung San Suu Kyi on yhä suosittu.
Ihmiset ovat kuitenkin kadottamassa uskonsa opposition julistuksiin armeijan pikaisesta romahtamisesta – siitä huolimatta, että kansalaisilla on vahva tunne, että armeija on venymiskykynsä rajoilla ja hajoamisen kynnyksellä.
Jotkut yangonilaiset ovat myös väsyneitä tuntemaan itsensä syyllisiksi. He elävät suhteellisen mukavasti kaupungissa samalla kun nuoret vastarintataistelijat maaseudulla kuolevat taisteluissa ja konfliktialueiden kyliä, kouluja ja temppeleitä pommitetaan.
Ristiriitojen Yangon
Monet ovat jättäneet tai jättämässä maan. Jotkut lähtevät laillisesti passin kera, jotkut salaa vaarallisten viidakkoreittien kautta Thaimaahan tai meritse kaukaisempiin kohteisiin. Japanin opiskelu on äkisti tullut suosituksi Yangonissa.
Päiväsaikaan kaupunki vaikuttaa lähes normaalilta, sillä useimmissa paikoissa armeijaa ei juuri näy. Yöllä tilanne on toinen. Siviilipukuiset poliisit vaativat henkilötodistuksia ja tutkivat puhelinten sisältöä. Jos puhelimesta löytyy vaikkapa epäilyttäviä tilisiirtoja, seurauksena on pidätys tai lahjusvaatimus.
Kaikki valittavat elinkustannusten nousua, varsinkin ruuan kallistumista. Myös päivittäiset sähkökatkot tekevät elämästä monsuunia edeltävissä helteissä lähes sietämätöntä. Ihmiset pakenevat ilmastoituihin kauppakeskuksiin, joiden viilennyksen takaavat jättiläismäiset diesel-generaattorit.
Kaikesta huolimatta Yangonin elinvoimaa ei voi tukahduttaa. Taiteilijat ovat jälleen alkaneet järjestää näyttelyitä, tosin teoksissa vältellään kiistanalaisia teemoja. Kiinalainen kaupunginosa kuhisee ostajia kiinalaisen uudenvuoden kynnyksellä. Alkamassa on lohikäärmeen vuosi. Lohikäärme on hyvän onnen ja vaurauden symboli, mutta myös vallan.
uutiskirje 
