Vuosi sitten kohuttiin ennätyksellisestä huumekuolemien määrästä, kun vuoden 2021 luku tuli tietoon. Tuolloin huumekuolemia oli enemmän kuin kertaakaan mittaushistorian aikana eli vuodesta 2006. Niitä oli 289.
Vuoteen 2022 ne vähentyivät 250:een. Nyt ei otsikoita ole juurikaan näkynyt.
A-klinikkasäätiön kohtaava työ -yksikön päällikkö Annuska Dal Maso ei kuitenkaan riemuitse kuolleiden määrästä.
”Kukaan ei valitse elämää, joka menee päin helvettiä.”
– Vaikka tilanne pysyisi nykyisellään, se olisi huono suunta, hän arvioi.
– Huumeisiin kuolee enemmän ihmisiä kuin auto-onnettomuuksissa.
Silti asia ei kiinnosta.
– Tästä ei puhuta, koska kyse on laittomista päihteistä. Meillä elää yhä sellainen asenne, että päihteiden käyttö on oma valinta. Jos jäät koukkuun ja sairastut riippuvuussairauteen, se on oma syysi. Meillä kysytään, että miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa asiassa, jonka olet itse valinnut, Dal Maso sanoo.
Mitään ei tehdä
Dal Maso muistuttaa Onnettomuustutkimuskeskuksen alkukesästä julkaisemasta, alle 25-vuotiaita vuonna 2023 koskevasta raportista, joka oli karua luettavaa. Sen mukaan heitä kuoli 79 huumeisiin. Lisäksi kaikista Suomessa kuolleista alle 25-vuotiaista 149:llä oli viitteitä huumausaineiden käyttöhistoriasta. Huumeisiin kuolleista nuorista yli 70 prosentilla oli tunnistettuja mielenterveyden ongelmia.
– Tällaiset määrät ihmisiä annetaan kuolla, vaikka meillä on kokeilematta paljon keinoja, joilla nämä kuolemat voisi estää. Minulle on käsittämätöntä, ettemme edes yritä korjata tilannetta.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitusta Dal Maso ei syytä tilanteen pahentamisesta.
– Hallitus ei ole tehnyt mitään, mikä vaikuttaisi suuntaan tai toiseen huumeiden käyttöön liittyen, hän sanoo.
Hallitus ei ole tehnyt mitään myöskään tilannetta parantaakseen.
– Vuosikausiin ei ole tehty mitään, vaikka ihmisiä kuolee koko ajan. Ihmetellään vain, että voi voi ihmisiä kuolee. Hyvinvointialueet toki yrittävät reagoida tilanteeseen lain sallimissa määrin.
Se, että sosiaaliturvasta leikataan, tuntuu ilmapiirissä.
– Kenttätyössä kuulemme sitä, että hallituksen päätösten jälkeen ihmisillä ei ole toivoa jäljellä. Meille se on raskasta, koska meidän tehtävä olisi luoda toivoa.
Ensin käyttöhuoneet
Dal Maso muistuttaa siitä, että keinoja tilanteen parantamiseksi on olemassa. Ensimmäiseksi hän laillistaisi valvotut huumeiden käyttöhuoneet. Kansalaisaloite asiasta onkin parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Syksyllä siitä saataneen päätös. Sen kohtaloa Dal Maso ei ala ennustaa.
– Sitä puolletaan ja vastustetaan, hän sanoo.
Miksi sitten valvottuja käyttöhuoneita pitäisi olla?
– Meillä on marginaaliryhmä, joka ei kiinnity nykyisiin palveluihin. Heitä tavoitettaisiin valvotuilla käyttötiloilla, Dal Maso sanoo.
– On pelottavaa, ettei tehdä edes yrityksiä kokeilla, auttaisiko jokin ratkaisu. Emme esimerkiksi ole varautuneet ollenkaan siihen, että vahvat opioidit rantautuvat rankasti jollain aikavälillä Suomeen. Siinä valvotut käyttötilat olisivat ehkä yksi parhaimpia varautumisen välineitä.
Opioidit ovat nykyisellään jo ongelma, mutteivät siinä mittakaavassa kuin niinkin lähellä kuin Virossa.
– Siellä fentanyyli tappaa ihmisiä huomattavasti enemmän. Meillä kuollaan sekakäyttöön.
Käyttöhuoneissa pitäisi mahdollistaa myös ainetestaus, jotta tiedettäisiin, mitä porukka todellisuudessa vetää.
– Sen jälkeen pitäisi kaikkien huumeiden hallussapito dekriminalisoida. Se ei tarkoita huumeiden laillistamista, vaan sitä, että huumeiden hallussapito ja käyttö tietyissä rajoissa ei olisi rangaistavaa. Kun nämä asiat olisi ratkaistu, voidaan alkaa puhua kannabiksen sääntelystä ja sitä kautta sen laillistamisesta. Mutta ensin on ratkaistava muut asiat, koska nyt ihmisiä kuolee käsiin.
Dal Maso sanoo hyvin tietävänsä esimerkiksi valvottujen käyttötilojen laillistamiseen liittyvistä ongelmista, kuten vaikkapa siitä, kuinka kaukana käyttötilasta ihminen voi liikkua huumeet mukanaan.
– Useimpia tämänkaltaisia ongelmia on ratkaistu monissa maissa. Esimerkiksi Norjaa meidän rikosoikeuden asiantuntijat käyttävät esimerkkinä siitä, miten näitä asioita on ratkottu.
Rahat vähenevät
Sen hallitus on tehnyt, että se on päättänyt leikata rahoitusta kansalaisjärjestöiltä, myös päihdetyötä tekeviltä kansalaisjärjestöiltä A-klinikkasäätiö mukaan lukien. Puhetta on ollut kolmanneksesta.
– Kolmas sektori tekee paljon etsivää ja haittoja vähentävää työtä siellä, minne julkisen puolen resurssit eivät riitä, Dal Maso sanoo.
– Toimimme siltana ihmisen ja julkisen palvelun välillä, koska ihmiset eivät löydä itsekseen palveluihin. Jos meiltä leikataan, julkiselle puolelle pitää ohjata resurssit tämän tarpeen täyttämiseen.
Esimerkiksi alaikäisiä huumeiden käyttäjiä on vaikea tavoittaa, sillä he eivät halua olla tavoitettavissa, koska pelkäävät lastensuojelun toimenpiteitä. Mutta on tahoja, jotka etsivät heitä ja luovat luottamuksellisia suhteita.
– Alaikäiset ovat poikkeuksetta hatkassa olevia lastensuojelun asiakkaita. Pitäisikin olla enemmän jalkautuvaa työtä, joka keskittyy lastensuojelun asiakkaisiin, Dal Maso arvioi.
Mutta kun heidät on löydetty, heille ei ole paljon tarjolla. Päihteitä käyttäville lapsille ei ole hoito-ohjelmaa.
– Ongelmaan vastataan lastensuojelullisin menetelmin eli lapsi suljetaan mahdollisesti lastensuojelulaitokseen kunnes hän täyttää 18. Hänelle ei ole pitkäjänteistä päihdepolkua ja -hoitoa. Sellainen olisi kehitettävissä, Dal Maso arvioi.
– Mutta ennen kaikkea pitää miettiä, miten rakennamme yhteiskunnan, jossa ei ole niin huonosti voivia lapsia, että karkaavat käyttääkseen päihteitä.
Oma valinta?
Lapsista puhuttaessa palataan käsitykseen, että huumeet ovat yksilön oma valinta.
– Todellisuudessa kaikki huumeita käyttävät ihmiset hoitavat huumeilla oiretta, jonka taustalla paljon ilkeitä ongelmia, Dal Maso muistuttaa.
– On helpompi saada huumeita kuin päästä psykiatriselle poliklinikalle sisään. Onko silloin kyse omasta valinnasta?
Dal Maso puhuu myös ylisukupolvisesta toivottomuudesta.
– On tapauksia, joissa nuori on kertonut aloittaneensa suonen sisäisten huumeiden käytön 11-vuotiaana siten, että oma vanhempi on opettanut pistämään. Kysyn, että miten tämä on ollut lapsen valinta. Kukaan ei valitse elämää, joka menee päin helvettiä.
uutiskirje 
