Melko nuoren miehen elämä on solmussa, se on selvää. Kämpästä on tullut häätö, samoin sairaalasta, miehen puheiden mukaan syyttä. Keskustelukumppanina on A-klinikkasäätiön Osis-toiminnan etsivä työntekijä Jani. Kaksikko tuntee toisensa jo pitemmältä ajalta.
Janin työ on muun muassa tätä. Hän kiertää paikkoja etsimässä ihmisiä, joita valtaosa suomalaisista ei halua löytää. Syvällä päihdekulttuuri olevat ihmiset ovat sellaisia, joiden paikka on olla jossain muualla. Nyt tämä jossain muualla sijaitseva paikka on helsinkiläinen puisto.
Janin keskustelukumppania ei kesän aikana ole näkynyt. Syykin on selvä.
– Arvelin, että hän oli ollut istumassa eli vankilassa, kun ei ollut näkynyt, Jani kertoo.
Puistossa Janin keskustelukumppani kertoo, kuinka on nyt korvaushoidossa. Korvaushoidon avulla hänen riippuvuutta hoidetaan terveydenhuollossa. Tällaista kutsutaan termillä kontrolloitu riippuvuus. Nyt ei tarvitse heti heräämisen lähteä hankkimaan rahaa ensimmäiseen huumesatsiin.
Nuorehko mies kertoo Janille suunnitelmistaan.
– Onhan tuossa jo suunnitelman alku, Jani sanoo.
Janin kanssa katukierroksella on mukana vertainen Malla. Kaksikko saa vielä ”isot respektit” työstään ennen kuin on aika jatkaa matkaa.
Uusi katumaailma
Mallan omatkaan asiat eivät ole täysin kunnossa, mutta hän kiertää katuja auttamassa ihmisiä. Hänen elämänsä askelmerkit ovat erittäin tutun kuuloiset – tausta on rikkinäisessä perheessä, laitosten kautta tie vei teille, joilta ei niin sanottua normaalia elämää löytynyt. Malla on tehnyt vertaistyötä useamman vuoden. Se tekee hänet onnelliseksi.
Mallaa kauhistuttaa kaduilla tapahtunut muutos. Siinä konkretisoituu, mitä tarkoittaa huono-osaisuuden kasautuminen.
– Nykyään nuoret alkavat heti käyttää kovia, ei mun nuoruudessani poltettu kuin pilveä.
Moni vaikeaan päihderiippuvuuteen ajautuva tulee taustasta, jossa riskitekijöitä riittää. Isovanhemmista lähtien kaikki perheessä saattavat käyttää huumeita. Mutta on hyvä painottaa, että kyseessä on sairaus. Se voi viedä mennessä myös ehjästä taustasta ponnistavan nuoren, vaikka heillä enemmän suojaavia tekijöitä onkin.
Toimittajana Janin ja Mallan työn seuraaminen tuntuu oikeastaan tirkistelyltä. Mennään katsomaan yhteiskunnan huono-osaisia, voivotellaan tilannetta ja kirjoitetaan riipaiseva juttu. Sellaisesta syntyy ylhäältä alaspäin katsova teksti. Niinhän tämäkin alkoi, riipaisevasta tarinasta.
Jos Jani tekisi työtään samalla tavalla, siitä tuskin tulisi mitään. Oikea tapa onkin kohdata ihmisenä ihminen. Helppoa se ei välttämättä ole, kun toisella on elämänhallinta hukassa. Kaikki eivät työtä jaksaisikaan tehdä.
– Henkkarit hankittiin viime viikolla, nyt ne ovat taas kadonneet. No, hankitaan sulle uudet, Jani kuvaa tarvittavaa asennetta.
Tutustuminen ja luottamuksen rakentuminen kestää myös aikansa. Ei kukaan ala ensimmäisellä tapaamisella käymään asioitaan kunnolla läpi.
Jutun alussa käytetty kuvaus työstä on myös Janin. Mutta ilman vertaistyöntekijä Mallaa työ olisi paljon vaikeampaa. Malla tuntee kadut ja ihmiset, ja hänellä on niin sanotusti tarvittavaa silmää.
– En mä mennyt niille juttelemaan, kun niillä oli säätö päällä, Malla toteaa kierroksen aikana.
Säätö tarkoittaa tässä tapauksessa kaupankäyntiä. Sellaiseen ei työssä puututa, eikä Jani lähde häiritsemään ihmistä, joka on esimerkiksi juuri piikittämässä. Yksi jutustelu päättyy, kun mies ja nainen alkavat riidellä.
– Välienselvittelyihin ei kannata puuttua, Jani muotoilee.
Yksi paikka puuttuu
Helsingissä on useampi paikka, jonne päihdemaailmassa liikkuva voi päiväsaikaan mennä. Helsingin kaupunki pyörittää Symppis-nimellä kulkevia päiväkeskuksia, joista saa esimerkiksi ruokaa, voi tavata sairaanhoitajan tai lääkärin tai sitten saada puhtaita välineitä huumeidenkäyttöön.
A-klinikkasäätiön ja Tukikohta ry:n Osis-hankkeessa pyöritetään myös kahvilaa, jonne ihminen voi mennä paitsi oleilemaan myös samaan apua asioiden hoitoon.
Se, mikä Helsingistä ja koko Suomesta puuttuu, on laillinen ja valvottu paikka käyttää huumeita. Siksi Jani ja Malla koputtavat reitin varrella olevien julkisten vessojen oviin. Niissä paitsi käytetään huumeita myös vietetään kylmillä säillä aikaa.
Selvää on, että sekä Jani ja Malla kannattavat huumeiden käyttöhuoneiden saamista.
– Hirveää, kun joutuu pistämään likaisissa tiloissa kiireessä, Malla sanoo.
A-klinikkasäätiön kohtaavan työn päällikkö Annuska Dal Maso oli mukana kansalaisaloitteessa, jolla ajetaan huumeiden käyttötilakokeilun mahdollistamista. Tällä hetkellä laki ei sitä salli.
Kansalaisaloite oli tällä viikolla eduskunnassa, jossa keskustelu kulki tuttuja uria. Oikeistopuolueiden kansanedustajat vastustivat käyttötiloja, koska ne lisäisivät heidän mukaansa huumeiden käyttöä. Eduskuntasalin vasemmalta puolelta käyttötiloja kannatettiin.
Moni huumetutkija ja asiantuntija kannattaa käyttötiloja. Ensinnäkin huumeita käytetään joka tapauksessa, toiseksi käyttötiloissa olisi mahdollista tavoittaa paremmin hyvin haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä.
Tällä hetkellä huumeiden käyttäjillä on havaittu enemmän HIV-tartuntoja. Tauti leviää muun muassa likaisten huumeneulojen välityksellä.
Siksi Janilla ja Mallalla on kierroksella mukana proteiinipatukoiden ja vesipullojen lisäksi myös puhtaita välineitä eli vermeitä, joita he tarjoavat ihmisille. Yhdessä paketissa on muun muassa viisi neulaa, mikä riittää korkeintaan muutamaksi päiväksi. Toki puhtaita välineitä voi hakea monesta paikasta Helsingissä.
– Turvallista tapaa pistää ei ole, mutta siitä voi tehdä turvallisempaa, Dal Maso sanoo.
Isot kontrastit
Yhteiskunnan kontrastit näkyvät katukierroksella. Arvoasuntojen lähellä istuvat ihmiset, joita juuri kukaan ei halua nähdä. Helsingin ydinkeskustassa sijaitsee Kansallisteatteri, jonka edessä on nukkumiseen ja oleiluun sopiva paikka.
Ongelmallisesti päihteitä käyttävät ihmiset ovat aina väärässä paikassa, heidän pitää aina olla jossain muualla. Kierroksen aikana huomaa, kuinka Malla saa paljon hylkiviä katseita osakseen. Malla huomaa kyllä paheksuvat katseet, mutta on oppinut olla niistä välittämättä Vain harva kohtaa heidät vertaisinaan eli ihmisinä.
Siksi heitä ei myöskään haluta kunnolla auttaa. Esimerkiksi moni poliitikko vastustaa huumeiden käyttöhuoneita sanomalla, että ne tekisivät huumeiden käytöstä hyväksyttävämpää. Samaan aikaan Suomessa elää hyvin nuoria ihmisiä, jotka käyttävät huumeita pistämällä.
Suomi on Euroopan kärkimaita huumekuolemissa.
Ja siksi Dal Masoa turhauttaa työssään eniten julkisen keskustelun junnaaminen paikallaan. Huumeita käytetään koko ajan enemmän, silti moni poliitikko vannoo samalla linjalla jatkamisen puolesta. Panostukset päihdemaailmassa jo oleville ovat lähes olemattomia.
– Mitä tehdään jo käyttäville? Odotetaanko, että he kuolevat pois, Dal Maso kysyy.
Moni onkin jo kuollut. Suomi on Euroopan kärkimaita huumekuolemissa.
Aineita saa etenkin suurissa kaupungeissa helposti. Toinen kysymys sitten on, mitä aineet oikeasti ovat. Kaduilta ovat Janin ja Mallan mukaan esimerkiksi lähes kadonneet kotimaiset bentsodiatsepiinit. Kyse on lääkkeistä, joita käytetään muun muassa ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon. Nykyään niiden reseptejä kirjoitetaan paljon vähemmän, miksi myös saatavuus laittomilla markkinoilla on romahtanut.
Mutta markkinatalous toimii huumeissa – kysyntään on vastattu ulkomailta tulevilla ”lolleilla”, joita valmistetaan Itä-Euroopassa.
– Niissä voi olla mitä vaan!, Malla parahtaa.
Käyttötiloissa olisikin mahdollista myös tutkia, mitä huumeannoksessa oikeasti on. Tämä vaatisi, että käyttötilojen yhteyteen tulisi ainetunnistus.
Loppusuora
Kierros alkaa olla lopuillaan. Jani ja Malla suuntaavat takaisin toimistolle. Yösija Mallalla on nyt hätämajoituksessa, jonka maine on erittäin hyvä. Siellä on omat lukolliset huoneet, ja patjakin on paksumpi.
– Taloilla on omat maineensa, Jani tiivistää.
Näitä taloja ei usein kaivata mihinkään. Sattumaa tai ei, Mallan hehkuttama paikka saatiin nopeasti perustettua sosioekonomisesti heikommalle alueelle.
Samaan paikkaan halusi myös alussa mainittu mies. Sana kaduilla leviää nopeasti.
Paras palkinto
Dal Maso kollegoineen kohtaa ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti tuulikaapissa. Huumeettomaan elämään ei ole helppo päästä, eivätkä kaikki sitä edes halua. Ja vaikka haluaisi, helppoa se ei ole – onhan kyse vaikeasta sairaudesta.
– Parasta tässä työssä on se, jos ihmisten asiat menevät eteenpäin. Ja joka päivä kun herään, tiedän olevani hyvisten puolella, Dal Maso sanoo.
KU teki katukierroksen Mallan ja Janin kanssa elokuussa.
uutiskirje 