Lima – IPS/Mariela Jara
Maaseudun naisia ja tyttöjä raiskanneet perulaissotilaat on tuomittu rikoksista ihmisyyttä vastaan. Historialliseksi ennakkotapaukseksi kuvattu päätös annettiin 40 vuotta tapahtumien jälkeen.
Perussa vuosina 1980–2000 käyty sisällissota maan armeijan ja sissiliike Loistavan polun sekä Tupac Amarun välillä vaati 70 000 kuolonuhria ja kadonnutta. Aseellinen konflikti vaikutti erityisesti maaseudun asukkaisiin, sekä quechuankieliseen köyhään väestöön.
Sota jätti jälkensä myös naisiin, jotka joutuivat seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Raiskauksiin syyllistyivät useimmiten valtion sotilasjoukot, mutta myös sissiliikkeiden sotilaat.
Valtion sotilaiden uhreiksi joutuivat myös alkuperäisväestöön kuuluvat maaseudun naiset ja tytöt Mantan ja Vilcan kunnissa Andeilla, 3 500 kilometrin korkeudessa.
María oli vain 15-vuotias, kun hänen kotikuntaansa Mantaan perustettiin valtion sotilastukikohta vuonna 1984.
– Valtiota puolustavat sotilaat tekivät meille paljon pahaa sen sijaan, että olisivat suojelleet meitä, María sanoo.
Väkivalta tapahtui uhrien kodeissa sekä sotilastukikohdassa, jonne naisia raahattiin kuulusteluihin. Mantan alueella syntyi useita lapsia seksuaalisen väkivallan seurauksena. Myös María tuli raiskausten seurauksena kahdesti raskaaksi, mutta hylkäsi lapsensa.
Tuomiot rikoksista ihmisyyttä vastaan
Raiskauksia alettiin käsitellä oikeudessa vuonna 2016. Tuolloin kuitenkin kolme tuomaria jouduttiin hyllyttämään heidän sukupuolittuneisiin stereotypioihin perustuvan puolueellisuutensa vuoksi. Käsittelyä jatkettiin vuonna 2019.
Viimein heinäkuussa 2024, 40 vuotta tapahtumien jälkeen ja 20 vuotta sen jälkeen, kun niistä oli raportoitu presidentti Alejandro Toledon perustamalle totuuskomissiolle , Perun oikeuslaitos tuomitsi kymmenen kolmestatoista syytetystä. Oikeus päätti olla tuomitsematta kolme sotilasta heidän aikaisempien tuomioidensa vuoksi.
Tekoja ei pidetty tavanomaisina seksuaalirikoksina, vaan tuomiot annettiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Sitä puolsivat raiskausten tapahtumayhteys, järjestelmällisyys, haavoittuvaan väestöön kohdistuminen sekä se, että tekijät olivat valtion edustajia.
– Jääköön perulaisten mieleen se, mitä meille silloin tapahtui. Olen onnellinen, koska vuosien taistelun jälkeen nämä raiskaajat on tuomittu, vaikka tuomiot ovatkin lyhyitä, María sanoi kuultuaan oikeuden päätöksen.
Tuomiot vaihtelevat kuudesta kahteentoista vuoteen. Syytetyt tai heidän asianajajansa eivät olleet läsnä oikeussalissa. He ovat kertoneet valittavansa tuomiosta korkeimpaan oikeuteen.
Raiskaus sodankäynnin välineenä
Syyttäjänvirasto aikoo puolestaan hakea tuomituille ankarampia rangaistuksia. Alun perin syyttäjä vaati 18–20 vuoden tuomioita.
Myös uhrit aikovat valittaa korvauksista. Asianajajien mukaan 100 000 solin, eli noin 20 000 euron korvaus kullekin uhrille ei ole riittävä suhteessa uhrien kärsimyksiin.
Tuomio on kuitenkin tärkeä ja historiallinen ennakkotapaus. Kyseessä on vasta toinen koko Latinalaisessa Amerikassa annettu tuomio, jossa sodan aikana raiskanneet sotilaat tuomitaan rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ensimmäinen tuomio annettiin Guatemalassa kahdeksan vuotta sitten.
– Tuomio on erittäin arvokas saavutus, koska oikeus uskoi uhreja ja totesi, että näiden Mantan sotilastukikohdassa kärsimät loukkaukset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan, kolmea uhria puolustaneen kansalaisjärjestö Demuksen johtaja Cynthia Silva sanoo.
Kuutta uhria edustanut kansalaisjärjestö Instituto de Defenca Legalin asianajaja Carlos Riveran mukaan tuomio on esimerkkitapaus raiskauksista sodankäynnin välineenä.
– Tuomioistuin on todennut, että nämä seksuaalirikokset eivät ole tavanomaisia seksuaalirikoksia, vaan rikoksia ihmisyyttä vastaan, joten ne eivät vanhene, Rivera sanoo.
Hän piti tuomareiden lausuntoa myös viestinä oikeuslaitoksen kannasta Perun kongressin kaavailemaan lakiin, joka jättäisi rankaisematta ennen vuotta 2002 tapahtuneet rikokset ihmisyyttä vastaan. Mikäli laki astuu voimaan, jäävät tuhannet uhrit vaille oikeutta. Osa heistä on Alberto Fujimorin autoritaarisen hallinnon quechua-naisiin kohdistaman joukkosteriloinnin uhreja. Myös niihin haetaan oikeutta rikoksina ihmisyyttä vastaan, toistaiseksi tuloksetta.
uutiskirje 
