Afrikan rikkain mies, Aliko Dangote, on turhautunut.
– Olen ihminen, joka haluaa tehdä Afrikasta suuren, mutta minun täytyy anoa 35 eri viisumia, jos haluan matkustaa läpi mantereen, Dangote valitti hiljakkoin Kigalissa pidetyssä Afrikan toimitusjohtajien foorumissa.
Dangoten sanat viestivät turhautumista maanosaan, joka haluaa vahvistaa alueellista integraatiota, mutta ei saa rajojaan avattua.
Botswanassa julkistettu 2024 viisumivapausindeksi paljastaa, että vain neljä maata – Benin, Gambia, Ruanda ja Seychellit – tarjoaa viisumivapauden kaikille afrikkalaisille. Tammikuussa myös Ghana ilmoitti lopettavansa viisumin vaatimisen afrikkalaisilta. Viisumin saantia on helpottanut 17 maata ja 29 on aikeissa uudistaa käytäntöjään. Valtaosassa rajanylityksiä Afrikan maiden välillä viisumi on silti edelleen pakollinen.
Ylimitoitettua turvallisuuspuhetta
Afrikan talouskomission mukaan maanosan sisäinen kauppa on vähäistä, vain 15 prosenttia kokonaiskaupasta. Aasiassa maanosan sisäisen kaupan osuus on 60 ja Euroopan peräti 70 prosenttia. Viisumivapaus edistäisi kauppaa ja turismia ja helpottaisi työvoiman ja osaamisen liikkumista yli rajojen.
Afrikan kehityspankin alueellisen integraatiojohtaja Zodwa Mabuzan mukaan viisumivapaus ei koskisi pysyvää maahanmuuttoa, vaan turismia, kauppaa ja investointeja.
– Edistämme liikkuvuutta erityisesti sen vuoksi, että tavoitteenamme on Afrikan mantereen vapaakauppa-alue (AfCGTA).
Rajat pysyvät kiinni laittoman maahanmuuton, terrorismin ja taloudellisten häiriöiden pelossa. Afrikan kauppa- ja talouskomission alueellinen integraatiojohtaja Francis Ikome sanoo, että pelot ovat ylimitoitettuja. Hän varoittaa, että vapaakauppa-alue on tuomittu ennenaikaiseen kuolemaan, jollei ihmisten vapaa liikkuminen Afrikan mantereella toteudu.
– Emme voi aloittaa keskustelua turvallisuushuolista uudelleen. Mielestäni ne ovat ylimitoitettuja jo nyt. Kun puhumme maahanmuutosta, näemme vain turvallisuuden, Ikome toteaa.
– Kun maahanmuuttoviranomainen tapaa ulkomaalaisen afrikkalaisen, hän näkee ongelmia jo ennen kuin katsoo passia.
Maahanmuuttotutkija Alan Hirsch nostaa esiin joidenkin rikkaampien Afrikan maiden tiukan rajavalvonnan, sekä köyhimpien valtioiden helpomman saavutettavuuden. Saarivaltiossa kontrolli on helppoa, eikä köyhiin maihin odoteta runsasta maahanmuuttoa. Hirschin mukaan avainsana on luottamus maiden välillä, ja sen rakentaminen vie aikaa.
– On maita, joissa ei luoteta joidenkin toisten maiden dokumentoinnin laatuun ja järjestelmään. Myös turvallisuus aiheuttaa huolta, sillä osissa Afrikkaa toimii terroristijärjestöjä. Pelätään myös elintasopakolaisia ja sitä, että he eivät suostu lähtemään, hän kuvaa.
Afrikkalaisia paradokseja
Afrikan unionin komission työlllisyys-, työ- ja maahanmuuttojohtaja Sabelo Mbokazi ehdottaa liikkuvuuden vapautta edistävien maiden palkitsemista.
– Ketä viisumirajoituksemme palvelevat? Ihmisiä vai päivänpolitiikkaa? Kansaa vai kansansuosiota? Maanosan ihmisiä vai omaa etuamme? Mbokazi luettelee afrikkalaisiksi paradokseiksi kutsumiaan asioita.
Afrikkalaisesta muuttoliikkeestä 80 prosenttia tapahtuu maanosan sisällä, loput muuttavat pääosin Eurooppaan tai Amerikkaan. Eurooppalaisille muuttaminen Afrikan maahan oli helpompaa kuin afrikkalaisille.
Afrikassa on leikitelty ajatuksella Afrikan passista, jollainen otettiinkin käyttöön 2016. Passi on toistaiseksi myönnetty vain valtionjohtajille, ulkoministereille ja AU:n akkreditoimille diplomaateille.
Alueelliset passit, kuten ECOWAS Länsi-Afrikassa ja EAC Itä-Afrikassa toimivat hyvin, Hirsch sanoo, mutta arvelee, ettei aika ole kypsä afrikkalaiselle passille.
Ihmisten liikkuvuuden vaikeus on johtanut lentoliikenteen vapauttamista koskevan Yamoussoukron sopimuksen kehnoon täytäntöönpanoon. Hirsch suhtautuu optimistisesti kaupan ja muuttoliikkeen vauhdittamaan kehitykseen, mutta myöntää, että Afrikan taivaan avaaminen tulee ottamaan aikansa.
lehti 