Naisten palkkoja alentamalla kohti kotiäitiyhteiskuntaa?

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Työelämän tutkija Anu Suoranta on huolestunut.

– Jos toista sukupuolta kohdellaan näin hiton huonosti, miksei se johda välittömään ja voimakkaaseen yhteiskunnalliseen reaktioon, hän ihmettelee.

– Kyse ei ole pelkästään palkanalennuksesta ja ulkoistamisesta, vaan tällainen vaan vahvistaa ja betonoi erittäin segregoituneita (eriytyneitä) työmarkkinoita.

– Toivoisin, että tehtäisiin vielä näkyvämmäksi se, että nämä toimet kohdistuvat nimenomaan matalapalkkaisiin naisiin.

Suoranta sijoittaa Tampereen Aterian ja Puolustusvoimien ruokahuollon matalapalkkaisten naisten kohtelun osaksi pitkää historian ketjua, jossa työtä arvotetaan ja hinnoitellaan työntekijän sukupuolen perusteella.

– Työnantajat ja tässä tapauksessa myös valtiovalta arvottaa naisten tekemän työn halvemmaksi.

Kyse on työnantajan valinnoista.

– Ei missään ole säädetty, että keittiötyö olisi vähäarvoista. Mutta nyt jotkut tekevät arvovalinnan ja päätöksen, että juuri tätä työtä voi tehdä entistä halvemmalla.

Anu Suoranta muistuttaa, ettei naisten palkan madaltaminen koske vain yksilöitä, vaan kokonaisia kotitalouksia, joiden toimeentulo heikkenee.

Tämä ajaa hänen mukaansa kohti pohjoismaiselle työmarkkinamallille vierasta kotiäitiyhteiskuntaa, joka rakentuu ”mieselättäjämallille”.

– Jos naisen palkka ei ole itsenäisen naisen palkka, se ohjaa pitkällä tähtäimellä sellaiseen ajatteluun, että on mieselättäjä ja naisella vain jotain höttöpalkkaa.

– Onko olettama, että yhteiskunta osallistuu toimeentuloon, ettei palkkatyöstä tulekaan koko toimeentuloa vaan sitä jatketaan erilaisilla sosiaaliturvan muodoilla, Suoranta kysyy.

Työehtoshoppailussa näkyy Suorannan mielestä työnantajien vahva intressi murtaa sopimusjärjestelmä. SAK:ssa hankekoordinaattorina työskentelevä Suoranta näkeekin raamisopimuksen sopimiskulttuurin mahdollisuutena.

– Se toivottavasti pysäyttää sen suuntauksen, ettei sopimuksia kunnioiteta.

Hän toivoisi koko ay-liikkeeltä vielä voimakkaampaa viestiä, ettei halvempiin sopimuksiin mennä.

– Riippumatta siitä, minkä liiton jäseniä ollaan, pitäisi ajatella, että on palkansaajapuoli, joka pitää yhtä. Ettei työehtoshoppailua hyväksytä.