teksti Pekka Helminen
Myrkyt ympäristössä vaikuttavat patologian professorin (emeritus) Ari Rinteen mukaan ihmiseen samalla tavoin kuin kaikkiin muihinkin biologisiin olioihin. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on varoitus myös ihmiselle.
Lääninoikeuslääkäri (emeritus) Antti Jääskeläinen muistuttaa, että erityisenä vaarana ovat aineet, jotka sitoutuvat eliöiden entsyymijärjestelmiin, jotka puolestaan säätelevät aineenvaihduntaa. Tällöin tulevat kyseeseen esimerkiksi raskasmetallit.
Elintarvikeviraston Eviran analyyseissä Talvivaarassa kuolleista linnuista löytyi erittäin korkeita pitoisuuksia nikkeliä, mangaania, sinkkiä ja rautaa.
– On se nikkeli myrkky, ja sinne ympäristöön se jää, Jääskeläinen toteaa.
Elollisen luonnon kuormitus on teollistumisen alkuajoista monituhatkertainen, samoin sitä aiheuttavien kemiallisten yhdisteitten määrä, joka nykyään voidaan laskea sadoissa tuhansissa.
Uudet molekyylit leviävät luontoon, jolla ei aina ole keinoja puhdistautumiseen. Niiden häviäminen vaatii aina aikaa. Eri yhdisteet kertyvät näin ympäristöön ja leviävät ravintoketjuissa rikastuen. Ihminen ketjun yläpäässä ottaa Jääskeläisen mukaan vastaan rankimman kuorman.
Ympäristökuolema voi tulla hitaasti hiipien, kun myrkkyjä kerääntyy elimistöön.
Ympäristökuolema käsitteeksi
Jääskeläinen on luonut ympäristökuolemakäsitteen. Se täydentäisi 1800-luvun lopulla käyttöön otettua kuoleman syiden luokittelua, joka ei Jääskeläisen mukaan vastaa enää nyky-yhteiskunnan tiedon tarpeita.
Asia on ollut esillä useissa alan kansainvälisissä kokouksissa vuosina 2004-20011. Tällä hetkellä aiheen kimpussa on tutkijaryhmiä mm. Budapestin yliopistossa ja Turussa.
– Miksi uusi luokitus on tarpeen? Käsitys kuoleman syystä on laajentunut diagnoosista sen syihin. Niiden paljastaminen voi onnistua tilastollisesti kuten tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteys.
Jääskeläisen mukaan myös vanhuuskuolema tulee ottaa lääketieteelliseksi käsitteeksi.
– Havainnosta toimenpiteisiin on pitkä matka. Esimerkiksi asbestin vaarat tunnistettiin jo 1900-luvun alussa, mutta Suomen lainsäädännössä aineen käyttö kiellettiin vasta vuosisadan lopulla, Jääskeläinen luettelee.
– Lyijytön bensiini tuli käyttöön vasta vuosia kestäneitten bio- ja tilastotieteellisten tutkimuksen jälkeen. Metyylielohopean vaarat havaittiin Minamatassa, mutta Suomen lääkintöhallituksen toimenpiteet 1970-luvulla olivat niin vitkaita, että professori Pekka Nuorteva eräässä Lääkintöhallituksen istunnossa uhkasi haastaa koko kollegion käräjille asetuksen rikkomisesta.
Nuorteva on tullut tunnetuksi mm. kirjastaan Elohopeaa Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa (1976).
Tuoreempi esimerkki on, että ruoppausmassojen tributyylitinoille saatiin raja-arvot vuosien odottelun jälkeen. Syynä asian pitkittymiselle oli, että massojen läjittäminen maalle olisi tullut satamille liian kalliiksi.
Talvivaara on Jääskeläisen mukaan jälleen esimerkki siitä, miten ympäristökuolemaa vähätellään. Ympäristöministeriön ja valvontajärjestelmän haluttomuus ja hitaus asioiden selvittämiseen on ymmärrettävissä vain siten, että vallitseva taloudellinen taantuma ja tulevaisuuden epävarmuus estävät huolellisen tutkinnan ja ennalta ehkäisevien toimenpiteitten tehokkaan toteutuksen.
Lainaa tulevilta sukupolvilta
– Otamme siis lainaa tulevilta sukupolvilta ja nykyväestöltä altistamalla väestö ympäristöriskeille ja lykkäämällä tarpeellisia suojaustoimenpiteitä.
Nykyinen järjestelmä jättää perintönä saastekuorman sekä köyhtyneen luonnon ja luonnonvarat. Tämä tapahtuu siksi, että tavoitellaan vain tämän hetkistä hyötyä ajattelematta seurauksia tästä päivästä eteenpäin.
Talousjärjestelmä toimii tämän hetken hyötymisen mukaisesti. Virkamieskoneisto ja poliittinen järjestelmä mukailee tätä järjestelmää vetkuttamalla päätöksiä, jotka poistaisivat tämän hetkiset epäkohdat saati sitten ottaisivat huomioon tulevaisuuden.
– Rajana pitää olla, että luonnon tasapainojärjestelmä ei ylity, Jääskeläinen määrittelee.
– Nyt rajat asetetaan sen mukaan, kuin nähdään muutokset luonnossa. Tullaan perässä.
Pitoisuuksien raja-arvot määrätään korkeimman mahdollisen arvon mukaan lähinnä niin, että ihmiselle ei aiheudu suoranaista terveydellistä haittaa. Aineiden määrät luonnossa rikastuvat kuitenkin sukupolvelta toiselle.
– Raja-arvot on aina poliittinen ratkaisu, Jääskeläinen toteaa.
Talvivaara osoitti puutteet
Ympäristökuolemien selvittely ja uuden luokituksen avulla saatava tilastollinen tieto on Jääskeläisen mukaan osa suojausta. Se vaatii biologista tutkimusta. Jo nyt tiedetään rikkivedyn myrkyllisyys, raskasmetallien entsyymitoimintaa haittaava vaikutus ja niiden vaikutus geeneihin, jolloin muutokset näkyvät vasta tulevissa sukupolvissa.
Talvivaarassa työntekijän kuoleman aiheutti juuri rikkivety.
Talvivaaran kaivostoiminnassa on Jääskeläisen mukaan myönteistä se, että tapaus on kaivanut kaikkien nähtäväksi nyt toimivan järjestelmämme puutteet ja kiinnittänyt huomiomme niihin moniin riskitekijöihin, jotka vaativat toimenpiteitä.
– Tavoitteena ei voi olla vain työpaikan luominen viemällä pahimmassa tapauksessa yksilön terveys ja vuosia elämästä, Jääskeläinen summaa.
– Sotkamolaisten edut jäävät kansainvälisen markkinaliberalismin jalkoihin, Rinne kiteyttää.
lehti 