Rautaruukki ja SSAB julkistivat yhdistymissuunnitelmansa keskiviikkona. Yhdistyneestä yhtiöstä tulee Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa toimiva teräsyhtiö, joka toimii maailmanlaajuisesti. Sen kotipaikka, pääkonttori ja määräysvalta ovat Tukholmassa. SSAB:n nykyiset osakkeenomistajat ovat saamassa 75 prosenttia uuden yhtiön äänivallasta, Rautaruukin nykyisille omistajille jää 25 prosenttia.
Yhdistyminen merkitsee myös rajua työpaikkojen vähenemistä. Viime vuonna kummallakin yhtiöllä oli noin 8 700 työntekijää. Niistä on tarkoitus vähentää yhteensä 900 kolmen vuoden kuluessa yhdistymisestä.
Pron Markku Palokangas uskoo, että työpaikat lähtevät valtaosin Suomesta.
– Suomessa on huonompi irtisanomissuoja ja ruotsalaisten ammattiliittojen ja yritysjohdon tapa toimia on ihan toisenlainen. Siellä yritysjohto kuuntelee, täällä ei. Ja kun päätösvaltakin on Ruotsissa, niin Suomestahan ne lähtevät.
Valtio hävittää omistustaan
Laajemmin Rautaruukin ja SSAB:n yhdistyminen on Palokankaan mukaan taas yksi esimerkki siitä, mitä seuraa, kun hallituksella ja Suomella ei ole elinkeino- ja teollisuuspoliittista strategiaa: valtio hävittää taas kerran omistustaan.
– Suomalaisille näyttää jäävän vain mopen osa. Pääkonttori, päätösvalta ja toimitusjohtaja menevät Ruotsiin. Vaikka Suomen valtiolle jää iso omistusosuus, sillä on tuskin käytännössä mitään merkitystä. Ei tämä kauhean hyvältä näytä.
Suomen valtion omistusyhtiö Solidiumin osuus uuden yhtiön äänivallasta on kymmenen prosenttia.
Palokangasta mietityttää myös Solidiumin rooli. Se omistaa nyt noin 40 prosenttia Rautaruukin osakkeista ja näyttää toimivan kuin valtio valtiossa ilman, että päätösten alueellisia työllisyys- ja talousvaikutuksia otetaan huomioon. Kukaan ei näytä vahtivan sen toimia.
Iso linja puuttuu
Kun Suomesta puuttuu elinkeino- ja teollisuuspoliittinen strategia, niin sitten ajaudutaan päätöksestä toiseen.
– Päätökset ovat tällaisia, kun ei ole pitkää linjaa eikä haeta sitä, millä Suomessa saataisiin kehitettyä elinkeinoja ja työllisyyttä, ja sitä kautta rahaa hyvinvointivaltion hoitamiseen.
– Tämä on kuolemanspiraali, jossa yhtiöitä palastellaan koko ajan. Valtio kelpaa kyllä omistajaksi tällaisiin talvivaaroihin viime hädässä. Positiivista työllistämiseen tähtäävää linjaa ei sen sijaan tunnu löytyvän.
Palokangas sivaltaa, ettei se linja millään seminaareilla synny.
– Pitäisi nähdä myös mahdollisuudet Suomessa. Yhtä hyvin suomalaiset olisivat voineet ostaa SSAB:n ja pitää pääkonttorin Suomessa. Solidiumin rooli olisi voinut olla Rautaruukin aktiivinen kehittäminen sen sijaan, että lähdetään myymään.
Palokankaalla riittää mainitsemastaan kuolemanspiraalista karmaisevia esimerkkejä. Parhaillaan Rolls Royce havittelee Wärtsilää. Nokia myi matkapuhelimensa Microsoftille, TeliaSoneran syntyessä osaaminen ja kehitystyö siirrettiin Suomesta Ruotsiin, Kemiran lannoitebisnes myytiin Norjaan ja samalla pilkkahintaan meni myös miljardien arvoinen Soklin malmi, StoraEnsoa pyörittää käytännössä Wallenbergien suku.
Yksi ”selkärankainen” lähtee
Yhdistyneestä yhtiöstä tulee yksi maailman johtavista erikoislujien terästen ja standardinauha- ja levytuotteiden sekä putkituotteiden tuottajista. Yhdistynyttä yhtiötä tulee johtamaan SSAB:n toimitusjohtaja Martin Lindqvist.
Rautaruukin toimitusjohtaja Sakari Tamminen jatkaa osakevaihtotarjouksen toteuttamiseen asti ja jää sitten 60-vuotiaana eläkkeelle.
Rautaruukin Raahen tehtaan pääluottamusmies Mika Vuoti kertoi keskiviikkona Ylelle tunnelman Rautaruukin tehtaalla olevan yllättynyt ja pettynyt. Vuoti sanoi yhtiön johdon tuhonneen tehtaan kymmenessä vuodessa.
Myös Pron Palokankaalla on kitkeriä terveisiä viime viikon selkärankaseminaariin osallistuneelle Tammiselle:
– Tässä taas yksi selkärankainen lähti eläkkeelle. Tamminen on tyypillinen henkilö, joita EK ja Teknologiateollisuus on käyttänyt seminaareissa ja taustaryhmätilaisuuksissa saarnaamassa paikallisen sopimisen autuutta ja suomalaisen työmiehen ahneutta.
lehti 