– Kahdeksankymmentä prosenttia asiakkaista on luopunut fyysisestä väkivallasta. Osa on korvannut sen henkisellä väkivallalla, kertoo väkivaltaisen käyttäytymisen vierotustyötä toistakymmentä vuotta tehnyt ja miesryhmiä vetänyt Tapio ”Osku” Oikarinen Vaasasta.
Tämä ja paljon muuta tietämisen arvoista on luettavissa Oikarisen juuri ilmestyneestä kirjasta Mies – hajallaan, mutta kokoon kursittavissa.
Vuodesta 1999 lähtien miestyötä Vaasan ensi- ja turvakotiyhdistyksessä tehnyt Oikarinen on kohdannut satoja miehiä, jotka ovat tulleet hakemaan apua väkivaltaiseen käyttäytymiseensä. Kirjassa on tutkittu, millaiset miehet tulevat apua hakemaan ja ovatko he sitä saaneet.
Pysähdyspaikka
Vastaavanlaisia selvityksiä ovat julkaisseet perheväkivallan torjuntatyötä tekevät Lyömätön linja- ja Jussi-projektit. Vaasassa tehty miestyö poikkeaa niistä siten, että työssä on oltu tekemisissä koko miehen perheen kanssa. Oikarisen tärkeimmät havainnot koskevatkin koko perheen auttamista yhtä aikaisesti ja miehen kohtaamista omana itsenään.
– Selvitys vahvistaa käsitystä, että kun lähisuhdeväkivaltaan syyllistyville miehille on tarjolla pysähdyspaikka oman käyttäytymisen miettimiseen, se auttaa heitä pääsemään eroon väkivallasta. Tässä paikassa pitää olla herkkiä korvia miesten kuunteluun ja kuuntelijankin on hyvä olla mies. Miehille avun hakijoiden on helpompi puhua, Oikarinen sanoo. Kelvolliseen pysähdyspaikkaan kuuluu sekin, että sinne pääsee nopeasti.
– Kun meille on mies soittanut ja halunnut tulla tapaamaan, hänelle on pystytty vastaaman, että voitko tulla huomenna, Oikarinen sanoo.
Soittajina on ollut kolmenlaisia miehiä siitä riippuen, mistä aloite siihen on tullut. Osa on hakenut apua omasta aloitteesta tai puolison kehotuksesta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne miehet, joiden kotona poliisi on käynyt useamman kerran vuodessa panemassa puolison pahoinpitelyn poikki. Mies on viety putkaan ja vaimo turvakotiin.
– Suurin ryhmä on heitä, jotka ovat hakeneet apua sosiaali- tai terveysviranomaisten ohjaamina.
Miehiä joka lähtöön
Jos apua hakeneita tyyppejä on kolmenlaisia, tyyppien joukosta on löytynyt miehiä joka lähtöön. Oikarisen asiakkaina on ollut toimitusjohtajia, opettajia, saarnamiehiä ja tavallisia duunareita.
Kun rikosten tekeminen yleensä kasautuu alimpiin sosiaaliluokkiin, parisuhdeväkivalta on niitä harvoja rikoksia, joka rattijuoppouden tavoin ulottuu alimmista luokista ylempiin. Oikarinen pitää kohtaamaansa ammattikirjoa tästä hyvänä esimerkkinä.
Tyypillinen apua hakeva asiakas on 30–40-vuotias, ammatissa toimiva ja työssä käyvä perheenisä. Aiemmin apua haettiin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki muut keinot oli käytetty. Viime vuosina varhaisessa vaiheessa apua hakevien määrä on kasvanut.
– Miehet uskaltavat hakea apua entistä paremmin ja myös auttamispalveluita on kehitetty vastaamaan miehen tarpeita.
Miehen kokoon kursiminen
Miten sitten väkivaltainen mies on korjattavissa ja kokoon kursittavissa, kuten Oikarisen kirja lupaa?
– Heti aluksi tehdään selväksi, että parisuhdeongelmien ratkomisesta nyrkein ei ole keinoksi. Kyseessä on vallankäytön muoto, josta on päästävä eroon. Kukaan ei ole läpeensä paha ja väkivaltainen. Jokaisesta löytyy joku hyvä nurkka. Sitä kasvattamalla ja sitä edistämällä pahasta asiasta voi päästä eroon.
– Miehen asenne ja halu muuttaa käyttäytymistä ovat ratkaisevia. Harva kuitenkaan onnistuu pääsemään eroon väkivallasta ilman apua, Oikarinen lisää.
Kirjassa on lähemmin haastateltu 25 miestä. Heistä 12 haki apua oman väkivallan käytön lopettamiseen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki onnistuivat tavoitteessaan.
lehti 