Miksi Suomessa on perjantaina viittä vaille yleislakko?
Taustalla on Suomen talouden kiistatta huono tila. Tilastokeskuksen aivan tuoreimpien katsausten mukaan teollisuuden liikevaihto väheni lähes viisi prosenttia vuoden toisella neljänneksellä, teollisuuden
uudet tilaukset laskivat heinäkuussa 5,3 prosenttia vuodentakaisesta ja työttömyys nousi 8,4 prosenttiin.
Hallituksen mielestä syy näihin ja kymmeniin muihin kurjiin lukuihin on Suomen huono kilpailukyky. Se on alentunut 10–15 prosenttia verrattuna erityisesti Ruotsiin ja Saksaan.
Hallituksen käyttämä luku on peräisin työnantajilta ja heitä lähellä olevilta laitoksilta.
Toisilla laitoksilla ja asiantuntijoilla on toisenlaisia lukuja. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kysyi tiistaina, miksi hallituksen havittelema viiden prosentin kilpailukykyloikka ylipäätään pitäisi tehdä. ”Tässä nyt tehdään miljardiluokan päätöksiä sellaisen luvun perusteella, joka ei edes perustu mihinkään vakaviin laskelmiin”, hän kirjoitti.
Suomessa alimmat
työvoimakustannukset
Toisenlaista totuutta kilpailukyvystä on tarjonnut Palkansaajien tutkimuslaitos viime toukokuusta lähtien. Erikoistutkija Pekka Sauramo osoitti silloin kilpailukyvyn muutosten riippuvan siitä, mikä on mittausjakso. Suomen kannalta huonoja lukuja on saatu ottamalla lähtökohdaksi vuosi 2000. Sauramo otti lähtökohdaksi vuoden 1990. Yksikkötyökustannukset nousivat Suomessa vähemmän kuin Ruotsissa.
Eurostatin mukaan työtunnin kustannus välilliset työvoimakustannukset mukaan lukien oli Suomessa viime vuonna 35,9 euroa, Ruotsissa 41,8 euroa ja Saksassa 37,1 euroa.
Sekä Sauramo että erikoistutkija Heikki Taimio ovat todenneet, että historiallisessa vertailussa kustannuskilpailukyky ei ole mitenkään heikko. Se on sitä vain verrattuna Nokia-klusterin huippuvuosiin ja aikaan ennen paperiteollisuuden erityistä kriisiä, joilla kummallakaan ei ollut juuri tekemistä kustannuskilpailukyvyn kanssa.
Sauramo kirjoitti toukokuussa, että palkansaajien tulisi olla valmiita saamaan nykyistä pienempi osuus Suomen kansantaloudessa syntyvistä tuloista ilman varmuutta, että uhrautumisen ansiosta työllisyys Suomessa parantuisi.
Massiiviset tulonsiirrot
työnantajille
Tähän mennessä ”uhrautumiset” ja tulonsiirrot työnantajilta veronmaksajille todistavat pikemminkin toista. Viime vuosina työnantajien hyväksi on tehty kaikkiaan 4,7 miljardin euron vuosittainen tulonsiirto kolmella jättipotilla: työnantajilta on siirretty 2,8 miljardia euroa sosiaaliturvan rahoituksesta veronmaksajien maksettavaksi, työnantajilta on poistettu kansaneläkemaksu ja yhteisöveroa alennettu 4,5 prosenttiyksikköä. Kaikkia on perusteltu investoinneilla ja työpaikoilla, mutta esimerkiksi yhteisöveron 800 miljoonan euron alennus siirtyi suoraan osinkoihin.
Ensi vuoden budjetissa Juha Sipilä jatkaa samalla linjalla: yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksua alennetaan, tietysti työllisyyden parantamisen takia, 847 miljoonalla eurolla ja alennus rahoitetaan leikkauksilla.
Hyväosaisilla
osittaistalkoot
Mutta ottaahan Sipilän hallitus ”talkoisiin” myös hyväosaiset laskemalla solidaarisuusveron alarajaa ja korottamalla pääomatulon ylintä veroprosenttia.
Esko Seppänen on huomauttanut, ettei solidaarisuusveroa peritä pääomatuloista ja että ylimmän pääomatulon veroprosentin korotus koskee ”vain surkean pientä osaa” pääomatuloista. Vuonna 2013 osinkoja maksettiin luonnollisille henkilöille yhteensä 3 991 miljoonaa euroa. Niistä saajalleen verovapaata tuloa oli 2 258 miljoonaa euroa. Niihin tuloihin ei veronkorotus ulotu.
Rajuja leikkauksia
tuloihin
Kaiken edellä kerrotun vastapainoksi hallitus esittää palkansaajien sopimusoikeuden rajoittamista sekä puuttumista ylityö- ja sunnuntaikorvauksiin, sairausajan palkkaan ja pisimpiin lomiin. Tätä vastaan palkansaajat osoittavat perjantaina mieltä.
Rahallisesti palkansaajien menetykset ovat suuria. SAK:n mukaan ostovoima laskee keskimäärin vajaat kolme prosenttia. Teollisuudessa menetykset ovat yli 2 000 euroa vuodessa, mutta öljy-, maakaasu- ja petrokemianteollisuudessa peräti 4 884 euroa.
Pienipalkkaisia, usein naisvaltaisia aloja hallitus kohtelee rankasti.
Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin laskelmien mukaan hoitajan palkka putoaa keskimäärin 5,5 prosenttia. Hoitajan palkka on keskimäärin 2 000 euroa kuukaudessa eli 24 000 euroa vuodessa. Sunnuntailisien korvaukset putoaisivat vuositasolla 3 340 eurosta 2 500 euroon ja lomaraha 1 440 eurosta 1 200 euroon.
Suomen Elintarviketyöläisten Liiton SEL:n laskelmien mukaan hallituksen esittämät pakkotoimet leikkaisivat elintarvikealan työntekijöiden ansioita keskimäärin 2 130 euroa vuodessa.
Monilla muilla aloilla on esitetty samanlaisia laskelmia.
Sunnuntaityöstä maksetun kor-
vauksen leikkaaminen 100 prosentista 75 prosenttiin koskee Tilastokeskuksen mukaan noin 240 000:ta palkansaajaa.
Kansanedustaja Annika Lapintien mukaan kolmen päivän flunssa maksaa työntekijälle jatkossa 155 euroa, jos ensimmäisen sairauspäivän palkka poistuu.
Nämä ovat syitä sille, että Suomi seisoo perjantaina. Työnantajille on jaettu kahmalokaupalla etuja saamatta mitään vastineeksi. Nyt pienipalkkaisilta otetaan, ilman että voitaisiin antaa lisää edelleen ilman mitään varmuutta investoinneista ja työpaikoista. Kaiken lisäksi sopimusoikeuteen puututaan.
lehti 