– Polkupyörä on vahva sosiaalis-taloudellinen työkalu. Meidän ei tarvitse odottaa julkisen liikenteen kohenemista tai muuta ulkopuolista apua, sanoo Patrick Kayemba, joka johtaa Ugandassa toimivaa ensimmäistä afrikkalaista pyöräilyn tiedotuskeskusta.
– Täällä polkeminen ei ole vapaa-ajanviettoa tai painonpudotusta. Se merkitsee elämää, Kayemba jatkaa.
Pyörä on monelle afrikkalaiselle kallis sijoitus, jota Kayemban järjestö avustaa mikroluotoilla ja säästöohjelmalla. Osallistujat hankkivat tuloja kuljettamalla matkustajia.
Käytettyinä länsimaista
Afrikan pyörät tulevat usein käytettyinä länsimaista. Namibiassa Michael Linke johtaa järjestöä, joka on välittänyt jo yli 20 000 käytettyä polkupyörää. Ennen verkoston perustamista 2006 Namibiassa toimi vain kaksi hyvin varustettua pyöräliikettä, Linke sanoo.
Isabella Thinpungu asuu 250 kilometrin päässä lähimmästä pyöräliikkeestä Divundun kaupungin liepeillä Kavangon alueella. Ennen kuin sai pyörän, Thinpungu yöpyi viikot koulun asuntolassa, koska kotiin oli kahdeksan kilometrin kävelymatka. Nyt tyttö polkee päivittäin kouluun, Linke kertoo.
Etelä-Afrikassa työmatkapyöräily yleistyy. Kapkaupunkilainen Edward Zozi polkee töihin ja säästää kuukaudessa 56 euroa, jotka aiemmin hupenivat matkoihin kollektiivitaksilla.
Sambiassa pelastetaan ihmishenkiä polkemalla. Zambikes-järjestön kehittämät ”zambulanssit” hoitavat sairaskuljetusta pyörän perään kiinnitetyllä trailerilla, jossa on myös patja ja suojaverhot.
Haaveena oma tuotanto
Pyöräilyyn liittyy Afrikassa monia riskejä. Tiet ovat vaarallisia, eikä kevyttä liikennettä huomioida suunnittelussa. Rahapula pitää monet pois satulasta.
– Yhä useampi haluaisi pyöräillä. Tarvitsemme kovaa käyttöä kestäviä pyöriä, mutta myös muotimallien on aika saapua Afrikkaan, Kayemba sanoo.
Hänen vetoomuksensa kantoi hedelmää maaliskuussa Espanjassa pidetyssä kansainvälisessä pyöräilykokouksessa. Kansalaisjärjestöt ja suuri pyöränvalmistaja Shimano ryhtyivät pohtimaan halvempien kulkupelien saamista Afrikkaan. Tavoitteena on alentaa pyörien osien tuontiveroja ja panna pystyyn paikallisia kokoonpanotehtaita.
– En tiedä, miksi tämä on vienyt meiltä niin kauan. Hallitusten pitäisi vielä tajuta, ettei pyöräilyä harrasteta odotellessa sitä, että rahat riittävät autoon tai syntyy uusi bussilinja, Kayemba pohtii.
lehti 