– Sotilaat tulevat öisin, joskus myös päivänvalossa. He tunkeutuvat koteihimme ja rikkovat kaiken mitä käsiin osuu. Joskus he ampuvat kyynelkaasua tai äänikranaatteja ja pahoinpitelevät asukkaita nyrkein tai aseilla. Usein kyläläisiä myös pidätetään – aikuisia ja lapsia, armeija ei tee eroa, kertoo palestiinalainen Zeyneb.
Zeyneb asuu Masafer Yatta -nimisellä alueella Etelä-Hebronin kukkuloilla, miehitetyllä Länsirannalla lähellä Israelin rajaa.
Oslon sopimusten mukaan Masafer Yatta on niin sanottua C-aluetta ja Israelin täyden hallinnan alla.
Zeynebin suku on asunut alueella vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja, mutta nyt tulevaisuus on epävarma.
– Jokainen päivä on taistelua olemassaolosta, Zeyneb sanoo.
Kodista armeijan ampuma-alueeksi
Masafer Yatta käsittää yli 3 000 hehtaaria maata ja 12 kylää, joissa elää yhteensä lähes 2 000 asukasta. 1980-luvun alussa Israelin armeija julisti Masafer Yattan suljetuksi harjoittelukentäkseen ja nimesi sen Ampuma-alue 918:ksi.
Vuonna 1999 yli 700 alueen asukasta häädettiin kodeistaan. Monien perheiden kodit, kaivot ja muut elämisen kannalta tärkeät rakennelmat tuhottiin.
Israelin korkeimman oikeuden väliaikaisella määräyksellä palestiinalaiset pääsivät palaamaan vuonna 2000, mutta kaikilla ei ollut enää kotia jonne palata. Rakentaminen on kiellettyä, ja monet asuvat teltoissa tai luolissa. Lähes kaikki alueen asumukset ja rakennelmat ovat purku-uhan alla.
Alueella on yksi pieni peruskoulu, jonka luokkahuoneet sijaitsevat kahdessa eri kylässä. Armeija uhkaa purkaa myös nämä rakennukset.
– Sotilaat keskeyttävät oppituntejamme ja uhkailevat opettajia ja oppilaita. Jopa alle 10-vuotiaita lapsia on pidätetty, kertoo koulun rehtori Khadr al-Amour.
Hän asuu itse ampuma-alueen ulkopuolella. Kaikki muutkin opettajat tulevat läheisistä kaupungeista.
– Meillä ei ole yhtään naisopettajaa, sillä he eivät armeijan ahdistelun takia uskalla tulla alueelle. Myös opettajia on pidätetty.
Lapset kävelevät jopa viiden kilometrin koulumatkoja. Armeija sulkee usein teitä, eikä alueella juuri pääse liikkumaan kuin jalkaisin.
– Nyt meillä sentään on koulu, ja tilanne on parempi kuin muutama vuosi sitten, jolloin suurin osa Masafer Yattan lapsista ei saanut lainkaan opetusta. Mutta joka aamu koulumatkalla mietin, ovatko luokkahuoneet vielä olemassa ja pääsevätkö kaikki oppilaat kouluun ilman ahdistelua tai pidätyksiä.
Puutetta elämisen perusedellytyksistä
Arki ampuma-alueella jatkuu miehityksestä huolimatta perinteiden mukaan. Perheen naiset nousevat aikaisin ja valmistavat aamupalan, yleensä paistavat leivän ja sekoittavat za’ataria ja öljyä leivän kanssa syötäväksi. Yhteisen aamiaisen jälkeen lapset lähtevät kouluun ja miehet joko töihin pelloille tai karjan kanssa laitumelle.
– Kun perheeni lähtee, aamut ovat rauhallisia ja hiljaisia. Vielä ei voi tietää, tulevatko sotilaat tai lähialueen aggressiiviset siirtokuntalaiset. Joka aamu rukoilen ja kiitän Jumalaa, että perheeni saisi elää taas yhden päivän rauhassa.
Maan takavarikointi on pienentänyt peltojen ja laidunmaiden pinta-alaa merkittävästi, eikä alueen asukkaiden pääelinkeino, lampaiden ja vuohien kasvattaminen, enää kannata. Ruokaa ei riitä edes oman perheen tarpeisiin, ja kaikki alueen yhteisöt ovat riippuvaisia kansainvälisten järjestöjen ruoka-avusta.
Alueen asukkailla ei ole myöskään pääsyä juoksevan veden äärelle. He ostavat veden tankeissa, jopa kahdeksan kertaa kalliimmalla kuin läheisten laittomien siirtokuntien asukkaat.
– Täällä oli joskus kaivoja, mutta armeija tuhosi ne. Nyt ostamme veden israelilaiselta vesiyhtiöltä, joka pumppaa sen täältä Länsirannalta meille myytäväksi.
Veden lisäksi puutetta on kaikista elämän perusedellytyksistä, kuten terveydenhuollosta ja sanitaatiosta. Kesäkuussa Israel takavarikoi siirrettävän käymälän lähellä laitonta Carmelin siirtokuntaa. Paikallinen paimen oli pystyttänyt toiletin liikuntarajoitteisen veljensä käyttöön, mutta rakennelma ehti helpottaa elämää vain vajaan kuukauden, ennen kuin se tuhottiin laittomana.
Epävarmuudessa eläminen jatkuu
Masafer Yattan yhteisöjen olemassaolosta on käyty oikeutta jo vuosia. Korkeimman oikeuden 13 vuotta sitten antama väliaikainen määräys on tähän asti estänyt Israelin armeijaa häätämästä alueen asukkaita lopullisesti, mutta hallitus ja armeija pysyvät kannassaan: palestiinalaiset on ajettava mailtaan.
Oikeutta käydään kylä, jopa perhe kerrallaan. Oikeusprosessit ovat hitaita, vaikeaselkoisia, kalliita ja uuvuttavia. Vaikka lopullista ratkaisua ei ole vielä tehty, armeija jakaa jatkuvasti uusia purku- ja häätömääräyksiä, ahdistelee lapsia ja paimenia, sulkee teitä ja ratsaa koteja. Masafer Yattan asukkaat jatkavat elämäänsä epävarmuudessa.
– Tämä ei ole mikään väliaikainen miehitys. Israel ei aio koskaan poistua täältä, vaan tahtoo ajaa meidät pois ja ottaa maamme. Pelkään perheeni puolesta, pelkään että joudumme taas lähtemään emmekä tällä kertaa enää saa palata, Zeyneb sanoo.
– Mutta kun katson näitä vuoria, kotiani, tunnen rauhaa. Joka aamu aurinko nousee ja minä sen mukana. Ja sitten paistan leivän perheelleni.
lehti 