Brasiliassa on vietetty nyt viikon ajan suurta jalkapallojuhlaa, mutta protestit kisojen miljardien eurojen kustannuksia vastaan ovat jatkuneet sekä kaduilla että katsomoissa.
Mielenosoittajat ovat ottaneet yhteen mellakkapoliisien kanssa ainakin São Paulossa, Rio de Janeirossa, Porto Alegressa ja Belo Horizontessa.
São Paulon Corinthians-stadionilla ennen Brasilian ja Kroatian peliä pidetyssä kisojen avajaistilaisuudessa kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan puheenjohtajan Sepp Blatterin puhe jäi pitämättä, kun kymmenet tuhannet Brasilian kannattajat solvasivat kunniavierasaitiossa istuvaa presidentti Dilma Rousseffia kehottaen häntä sananmukaisesti painumaan v***uun.
Sama solvaushuuto on toistunut myös muilla stadioneilla.
Natalissa mielenosoittajat polttivat Yhdysvaltojen lipun ennen Yhdysvaltojen ja Ghanan välistä ottelua. Pääkaupungissa Brasíliassa opettajat marssivat vaatien palkankorotusta. Muissa kaupungeissa mustan blokin antikapitalistit ovat hajottaneet ikkunoita ja heittäneet poliisia kohti polttopulloja.
Sotilaspoliisi on vastannut protesteihin kyynelkaasulla ja ampumalla kumiluoteja ja tainnutuskranaatteja. Tainnutuskranaatti tuottaa räjähtäessään yli 150 desibelin äänen ja kirkkaan valonvälähdyksen aiheuttaen tilapäisen sokeuden ja kuulovaurion.
Brasilian MM-kisojen stadioneita vartioimaan on komennettu kaikkiaan 150 000 sotilasta.
Fifan edellyttämän poikkeuslain nojalla katukauppiailta on kielletty pääsy kahta kilometriä lähemmäksi kisapaikkoja. Kisa-alueilla saa myydä vain MM-kisojen virallisten sponsoreiden tuotteita. Pelkästään Rio de Janeirossa kymmenet tuhannet ihmiset yrittävät ansaita elantonsa katukaupustelijoina.
Presidentti Dilma Rousseff vetosi sunnuntaina mielenosoittajiin ja kisakatsomojen yleisöön, jotta nämä eivät sekoittaisi Brasilian jalkapallomaajoukkuetta maan politiikkaan.
Rousseff muisteli Brasilian tilannetta vuonna 1970 Meksikon MM-kisojen aikaan, jolloin Brasiliaa hallitsi sotilasdiktatuuri, joka rajoitti sananvapautta, kielsi mielenosoitukset ja kidutti ja vainosi vastustajiaan.
22-vuotias Rousseff oli Meksikon kisojen aikana vangittuna oltuaan sitä ennen aktiivisesti mukana organisoimassa kielletyn sosialistipuolueen aseellisten ryhmittymien tekemiä pankkiryöstöjä ja muuta sotilasvallan vastaista toimintaa.
Monien aktivistien mielestä jalkapallomaajoukkueen kannattaminen hyödytti sotilasvaltaa, mutta Rousseff ja hänen vankitoverinsa kannattivat kuitenkin Brasilian maajoukkuetta, joka voitti Meksikossa Brasilian kolmannen maailmanmestaruuden.
”Jalkapallo on politiikan yläpuolella”, Rousseff kiteytti 44 vuotta myöhemmin.
Presidentin viesti on mennyt perille ainakin Brasilian keskiluokan edustajille. Yleisestä poliittisesta tyytymättömyydestä huolimatta maajoukkueen esityksiä on seurattu silmä tarkkana.
Uutisraporteissa on hehkutettu juhlatunnelmaa etenkin Copacabanan rannalla Rio de Janeirossa, jonne eri maiden kannattajat ovat kerääntyneet katsomaan pelejä suurilta valotauluilta – ja solmimaan uusia suhteita.
Tosin jos Brasilia sattuisi putoamaan kisoista aikaisessa vaiheessa, protestit voivat taas riistäytyä käsistä ja Dilma Rousseff ei varmasti tulisi enää valituksi uudelle presidenttikaudelle ensi syksyn vaaleissa, paikalliset tarkkailijat arvelevat.
Brasilia on kotikisojen ennakkosuosikki, mutta joukkueen esitykset ensimmäisissä alkulohkopeleissä eivät ole vielä vakuuttaneet. Voitto Kroatian joukkueesta tuli kyseenalaisesti vihelletyn rangaistuspotkun avustuksella, ja tiistai-illan pelissä Brasilia sai tyytyä maalittomaan tasapeliin Meksikoa vastaan.
Talouslehti Financial Timesin urheilukolumnisti Simon Kuper esitti jo kisojen alla listan syitä, miksi Brasilia ei todennäköisesti tule voittamaan kotikisoissaan kuudetta maailmanmestaruutta.
Ensinnäkin, isäntämaa ei yleensä voita jalkapallon MM-kisoja. Viimeisen 35 vuoden aikana vain Ranska on onnistunut voittamaan kisat kotona vuonna 1998. Sitä edellinen kotikisojen voittaja oli Argentiina vuonna 1978.
Myöskään ennakkosuosikit eivät yleensä voita jalkapallon arvokisoja. Kuper muistuttaa, että jalkapallon maailmanmestaruuteen riittää oikeastaan vain neljä voittoa MM-kisojen jatkopeleissä. Pudotuspelit voitetaan useimmiten yhdellä maalilla tai rangaistuspotkukilpailussa. Lopputuloksen voi ratkaista erotuomarivirhe tai sattumanvarainen tekijä, esimerkiksi osuuko pallo tolppaan vai meneekö se maaliin.
Kuperin mielestä Brasilian joukkueen pelaajamateriaali ei myöskään anna aihetta odottaa MM-kultaa.
Toisin kuin monissa aiemmissa kisoissa, Brasilialla on tällä kertaa Thiago Silvan johdolla takuuvarma puolustuslinja. Hyökkäyspäästä löytyy kaksi nuorta maailmanluokan laituria, FC Barcelonan Neymar ja Chelseassa pelaava Oscar, molemmat vasta 22-vuotiaita.
Mutta mitä kertoo joukkueen tasosta se, että maalivahti Julio César pelaa tätä nykyä lainalla Torontossa Kanadassa?
Taktisemmalla puolella taas ongelmia aiheuttavat Brasilian suurimmat vahvuudet. Laitapuolustaja Dani Alvesin nousut ovat aina vaarallisia, mutta jättävät puolustukseen tyhjän tilan, jota esimerkiksi Kroatian vasen linkki Ivica Olić käytti jatkuvasti hyväksi.
Myös Neymarin innokkuus maalintekoon voi kostautua. Takavuosien brasilialaistähti Tostão kirjoitti Folha de São Paulo -lehdessä, että Neymar haluaa niin kovasti olla kisojen tähti, että hän voi yrittää mahdottomia harhautuksia, jotka johtavat pallonmenetyksiin ja asettavat Brasilian alttiiksi vastahyökkäyksille.
Kun Euroopan huippumaat puolustavat käytännössä koko joukkueen voimin, Brasilian joukkueen hyökkääjiä ei edelleenkään näe juuri prässäämässä palloa pois vastajoukkueen pelaajilta. Ennen vuoden 2006 MM-kisojen neljännesvälieräottelua Brasiliaa vastaan Ranskan valmentaja Raymond Domenech ohjeisti pelaajiaan prässäämään kovaa heti pallonmenetyksen jälkeen. Brasilialaiset ovat pallon kanssa hyviä, mutta ilman palloa he turhautuvat.
Ranska piti palloa ja voitti pelin 1–0 Thierry Henryn maalilla – eikä Brasilialla ollut koko ottelussa kuin yksi laukaus Ranskan maalia kohti.
lehti 