Valko-Venäjää itsevaltaisesti johtavan Aljaksandr Lukašenkan moraaliton operaatio Puolan rajalla ei yllättänyt. Lukašenka takertuu valtaan ja on valmis epätoivoisiin kiristysyrityksiin.
Yllättävää oli, kuinka EU:n jäsenmaa Puola lähti mukaan Lukašenkan peliin tämän omilla säännöillä. Puolan johto tarvitsi ulkopuolisen vihollisen hallituksen taistellessa parlamentaarisen enemmistönsä puolesta ja EU:n oikeusvaltiovaatimuksia vastaan.
Todellista kriisiä Puolan turvallisuudelle rajalla ei ole ollut. Espanjaan ja Italiaan, jopa pienelle Kyprokselle, on tänäkin vuonna pyrkinyt isompi joukko siirtolaisia. Puola itse päätti kriisiyttää tilanteen ja esti toimittajia sekä avustusjärjestöjä pääsemästä rajalle. Ihmisten annettiin kuolla kylmään ja nälkään.
Peli ja säätila Puolan rajalla on ollut kylmää. Sitä se on myös Suomen eduskunnassa, jossa oikeisto-oppositio lähti mukaan tukemaan Lukašenkan hybridioperaatiota välikysymyksellä.
Suomi on varautunut hybridivaikuttamiseen ja pystyy toimimaan myös vaikeissa tilanteissa. Voimamme on juuri siinä, että pidämme arvoistamme, laeistamme ja sopimuksistamme kiinni, emmekä itse vajoa niitä halveksuvien tasolle. Jos näin tekisimme, olisi hybridivaikuttaminen onnistunut ja me hävinneet pelin.
Kansainvälisistä sopimuksista on pidettävä kiinni ja näytettävä ettei meitä kannata alkaa kiristää. Itsevaltaisia johtajia kohtaan on käytettävä kovempia otteita, sen sijaan että käytetään kovia otteita heidän viattomia uhrejaan vastaan.
Samalla on tietysti varauduttava kasvaviin haasteisiin. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden tuhoaminen voivat pakottaa ihmisjoukkoja hakemaan apua viime vuosien sotien tavoin. Tätä uhkaa torjutaan tehokkaimmin sekä ilmastotoimilla, kehitysavulla että oikeudenmukaisemmalla kauppapolitiikalla. Myös turvapaikanhakuun ja maahanmuuttoon on saatava kestävä järjestelmä. Ihmisten hukuttaminen Välimereen tai palelluttaminen Puolan metsiin ei ratkaise mitään.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
uutiskirje 