Paperiliiton lakko metsäjätti UPM:ssä jatkuu helmikuulle asti, ellei työehtosopimusta synny. Nyt ei ole päästy edes neuvottelemaan. Työmarkkinakierros on tähän mennessä ollut odotettua rauhallisempi, mutta lakkoja, lakkovaroituksia ja saartoja on nähty.
Jokaisella työmarkkinakierroksella verrataan Suomea Ruotsiin. Suomessa on takavuosikymmeniin verrattuna hyvin vähän lakkoja, ja 2000-luvun suurimman työtaistelun kävivät metsäteollisuuden työnantajat, mutta silti niitä on selvästi enemmän kuin Ruotsissa.
Miksi?
STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà nosti vuodenvaihteessa esiin seikkoja, jotka kertovat Ruotsin kehittyneemmästä sovittelujärjestelmästä. Ruotsissa sen rooliin kuuluu myös tiedon tuottaminen yhteisen tilannekuvan tueksi. Kun neuvottelujen lähtökohtana on jaettu tilannekuva, syntyy myös vähemmän painetta lakkoihin.
Suomessa yhteistä tilannekuvaa ei muodosteta enää missään, koska Elinkeinoelämän keskusliitto EK vetäytyi ensin sopimustoiminnasta ja äsken myös työmarkkinatoimijoiden yhteisestä talouden tilannekuvaa muodostavasta tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnasta.
Olennaisempi ero on vuoropuhelussa työnantajien ja työntekijöiden kesken. Ruotsissa palkansaajien edustus yrityksen hallinnossa toteutuu kaikissa yli 25 työntekijän yrityksissä ja se perustuu lainsäädäntöön. Suomessa henkilöstöllä on oikeus osallistua yrityksen hallintoon, jos se työllistää vähintään 150 henkilöä. Edustus perustuu sopimukseen yrityksen kanssa.
Kun henkilöstön edustajat saavat luotettavaa tietoa yrityksen tilanteesta ja pääsevät osallistumaan yrityksen päätöksentekoon, ovat työmarkkinasuhteetkin mutkattomampia, Lainà päättelee.
Kolmas ero on tulkintaetuoikeus riitatilanteissa. Ruotsissa se on palkansaajilla, Suomessa työnantajilla.
Suomessa työnantajat ovat koventaneet linjaansa siitä lähtien, kun EK jätti sopimustoiminnan vuonna 2016. Runnova tyyli ei tietenkään lisää luottamusta, päinvastoin. Jos Suomeen halutaan yhtä vähän lakkoja kuin Ruotsissa, kannattaa ottaa mallia Ruotsista.
Politiikan toimittaja
uutiskirje 
