Aluevaalit olivat siitä mukavat, että melkein kaikki puolueet pääsivät juhlimaan voittoa. Poikkeuksen tekivät ideologiset ääripäät vihreät ja perussuomalaiset. Ne löysivät kerrankin toisensa samasta paikasta – kanveesista.
Vihreissä pyykinpesu alkoi heti. 7,4 prosentin tulos oli pohjalukema, mutta puolueen peruskannatuksestakin on sulanut runsas kolmasosa siitä, mitä se oli Ville Niinistön puheenjohtajakauden jälkeen. Syiksi on sanottu liika vasemmistolaistuminen, liika helsinkiläisyys sekä vihreiden leimautuminen naisten puolueeksi.
Itsekritiikkiä on luvassa lisää, mutta onko johtopäätöksiä? Mikään edellä mainituista selityksistä ei ole uusi. Silti puolue on jatkanut linjallaan. Varapuheenjohtaja Atte Harjannekin pääsi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi vasta tiukan äänestyksen jälkeen.
Perussuomalaisten mielestä vika sen sijaan oli kaikissa muissa paitsi heissä itsessään. Koko vaali oli väärä ja media sorti. Ensin kampanjoitiin huuhaa-teemoilla ja sitten haukutaan kansa, kun se ei ymmärtänyt äänestää perussuomalaisia.
Puolue sortui omaan näppäryyteensä puhumalla kaikesta muusta paitsi siitä, mistä vaaleissa oli kyse: sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta. Teemat ovat elämän ja kuoleman kysymys tavallisille ihmisille, joiden puolella perussuomalaiset on olevinaan. Vaalikampanja todisti, että todellisuudessa puolue ei välitä niistä pätkääkään.
Huomion arvoista vaaleissa oli Ano Turtiaisen VKK-puolueen hyvä menestys. 1,3 prosenttia ja 10 valtuutettua eivät lukuina näytä kummoisilta, mutta ne olivat pois perussuomalaisilta, ja tämä on todennäköisesti vasta alkua. Koko puolue polkaistiin liikkeelle viime vuonna eikä sillä ollut ollenkaan normaalia mediajulkisuutta.
4,5 vuotta sitten kovemmat populistit valtasivat Timo Soinin populistipuolueen. Osalle se oli vain välivaihe. Ääripersut haluavat kovempaa linjaa, ja heillä on johtaja. Turtiaisen puolue ei ehkä nouse kovin suureksi, mutta riittävän suureksi kuitenkin estääkseen Riikka Purran puolueen nousun kärkikamppailuun.
Politiikan toimittaja
lehti 